maanantai 13. lokakuuta 2014


Kun pohja-alaltaan n.180 neliöisen, kaksikerroksisen talon , ja pihassa seisovan aitan, täyttää vuosikymmenten mittaan erinäisillä tavaroilla ja asioilla, voisi kuvitella että talon uusilla omistajilla ja tyhjentäjillä olisi näin vuosikymmenten jälkeen jatkuvaa riemunkiljahtelua ja huraa-huudahtelua tuota tavaramäärää lajitellessaan. Noh, väärin kuviteltu. Meistä aarteenetsijöistä tulikin roskaroudareita. 

Haavekuvat kauniista, vanhoista huonekaluista, astioista, tauluista ja valaisimista jäivät haavekuviksi. Todellisuus oli tätä;

*kaksi kukkurallista peräkärryllistä keräyspaperia
*kymmenittäin pahvilaatikollisia haisevia, hiirenpesillä höystettyjä lumppuja
*vintille meille arvoitukseksi jääneestä syystä säilöttyjä halkoja, tuohia, tupakanlehtiä läjäpäin
*tekokuituisia eiminkäänmuotoisia kangassuikaleita säkeittäin
*kenkiä, kenkiä, kenkiä, laukkuja ja kasseja. 
*keittiössä komeroittain muovirasioita, pulloja, roskaa
*kasseja täynnänsä sukkahousuja
*roskaa, romua, roinaa, turhakkeita, krääsää hirmuisesti
*ynnämuuta, ynnämuuta

Ensitöiksi pihaan tilattiin vaihtolava. Lava täyttyi nopeasti. Kaiken palavan heitimme nuotioon. Tuli on meille tuttu elementti.




Ei taida olla juurikaan liioiteltua kirjoittaa, että Kaitalan piha on kylpenyt kauniissa tulenkajossa viimeisen kahden kuukauden aikana lähes joka päivä, sunnuntaita lukuunottamatta. Parhaina päivinä valonlähteitä on ollut kaksi. Romun ja roinan lisäksi tulen ruoaksi ovat päässeet puretut komerot, seinäpinnat, kattojen levyt, pihalta kaadettujen puiden oksat, risukot jne.



Ja näyttääpä tuolla muutama kirjakin roihuavan iloisesti. Mistä muistuikin mieleen, että jos aivan rehellisiä ollaan, niin emme me aivan aarteetta jääneet. Niistä kuvia myöhemmin. Nyt taas kohti Kaitalaa, matkalla heitän mutkan ja nappaan kyytiini kauniin vanhan puusohvan josta tein kaupat männäviikolla. Jos talo ei kauniita huonekaluja anna, niin tori.fi sen tekee. 

Lopuksi;

3 kommenttia:

  1. Elävää tekstiä. Roinan hajunkin jo tunsin nenässäni.( ja kitalaen kutinan)

    VastaaPoista
  2. Onneksi hajut ja kutinat ovat taakse jäänyttä elämää, vihdoinkin!
    Läheltä piti, mutta aivan emme törmänneet Katalooniassa..oishan se ollu kiva. Mutta sentään tyttös pääsi ilahduttamaan, ja toinenkin!

    VastaaPoista
  3. Tuo vaihtolava onkin varmasti hyvä. Oli myös puhe, että tuttua menisin auttamaan raivaushommissa tuossa parin viikon päästä. Täytyykin kysyä, onko heilläkin semmoinen hankinnassa.

    VastaaPoista