keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kaitalan tilan talon remontoinnissa on menty aimoharppaus eteenpäin, niin että perässä ei tahdo pysyä. Alkusyksystä kattoremontti tuntui vielä kamalan kaukaiselta asialta. Joko aika on rientänyt tai työmiehet ovat nopeita hommissaan, tai sekäettä. 
Kohta alkaa olla nimittäin katonteon aika, jos Jumala suo, ja säät sallivat. Sitä ennen on korjattu perustukset ihan viimesen päälle, tehty suurin osa hirsikorjauksista ja vahvistettu uunien ja palomuurien perustukset tukevampaan kuntoon. Ja onpa tällä viikolla taidettu savupiippujen katonpäälliset osatkin purkaa ja uudelleen muurailut käynnistää. Ja lattiat purettu ja välipohja imuroitu puhtaaksi puruista ja parin huteran ja kaatuvan uunin tiilet heitetty pihanperälle "sievään" läjään, pressun alle piiloon odottelemaan aikaa, jolloin ulkona vitsii olla niitä kauniimpaan asetelmaan kasaamassa.

Kuten kuvista näkyy, alkaa talo näyttää jonkin verran aiempaa (toinen kuva) ryhdikkäämmältä ja katu-uskottavammalta. Kivikasoista osa oli sortunut, ja loput näyttivät muuten vain huterilta. Ensin oli tarkoituksena korjata vain talon pohjoispään perustukset (alla näkyvässä kuvassa etualalla). Mutta kun homma luonnistui niin näppärästi, ja kiviäkin oli saatavilla, pistettiin koko rivi uusiksi. Ei tarvitse tulevaisuudessa pohtia että kestääkö vaiko eikö. Näissä kuvissa näkyy vielä muutama pölkky porakivien sijaisina, mutta nykyään talo seisoo vahvasti kivien päällä. 



Hirsikorjauksia jouduttiin tekemään jonkun verran. Päätyseinällä ja etuseinällä olivat pahimmat vauriot, syystä että alimmat hirsikerrat olivat päässeet liian läheiseen kosketukseen maan kanssa. Mutta miten hieno keksintö tuo hirsirakentaminen onkaan! Kun jossain lahoaa, otetaan sieltä tarvittava määrä hirttä pois ja veistellään vastaava palanen tuoreemmasta puusta tilalle. Ja käsityönä, siinäkin on oma hohtonsa. 



Tätä taloa remontoidessa ei lukemisesta ole pulaa! Tässä salin lattian purkua. Lautojen alla oli kerros sanomalehteä, jonka alla  oli puolisen metriä purua. Taloomme on taidettu tehdä remonttia 50-luvulla, koska nämä lehdet olivat siltä ajalta. 



Näkymä salista ruokasalin kautta keittiöön, työhuoneeseen ja viimoisena makuuhuoneeseen. (Ennen oli näin; sali, ruokasali, joku muu sali, apukeittiö/porrashuone ja viimeisenä keittiö.) Toimivamman elämän toivossa lähdimme huonejärjestyksiä muuttamaan. Toivottavasti onnistuu. 



Ja me ei olla tehty Mikon kanssa muuta kuin purettu ne uunit, ajeltu tiet sonnalle materiaalinhankintakeikoilla, vuokrattu imureita ja siirrelty sirkkeliä, tehty tilauksia ja pyydetty tarjouksia.  Suunniteltu ja pähkäilty lopullista huonejärjestystä ja talon ulkomuotoa ja aina välillä käyty tarkastamassa tilannetta työmaalla. Mikon harteilla on lisäksi Talvitien tontin alati monimutkaisemmaksi käyvän tilanteen selvittely, ei mikään helpponakki. Miehen hartioiden tilanne ei ole noususuhdanteinen, tässä ohimennen mainittakoon. Lehmänhännän lailla laskevilta näyttävät myös perheen ainoan naispuolisen henkilön silmänaluset, jotka hämmästyttävän tummina paistavat talvenkalpeiden kasvojen kauhistuksena. Jotkut pitävät musta-valkoisesta ja kontrasteista. Minä en, ainakaan tässä kontekstissa.
Pistää vain ihmettelemään, että miten sitä on edellisessä elämässä kaiken tuon organisoinnin lisäksi ehtinyt vielä remontoimaan ja rakentamaan, vieläpä ilman aputyövoimaa. 

On tässä elämässä iloa ja valoakin! Yhden niistä nimi on Iivar. 


6 kommenttia:

  1. Tällaiseen blogiin törmäsin ja lukijaksi jäin. Niin sulonen lapsi teillä! Ja mikä projekti..aah ku ihana! Eipä sitä tiiä vaikka kohta itelläkin ois samanmoinen joskus tässä..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista reeta! ja trvtloa lukemaan! Pieni arvelu mulla on, että kenen reetan kans tässä kirjottelen, mutta varma en oo. :) Mutta eräällä toisella foorumilla törmäsin samanetunimiseen ihmiseen, joka kyseli mielipidettä jostain mansardikattoisesta. ootkohan sama? :D vaikka eipä sillä niin väliä.
      Lapsi on suloinen, ja päivien ilo ja aurinko! Projektikin ihana ja tarpeellinen, odottamaton unelma.
      Toivon menestystä ja onnea haaveillenne! Kokemuksesta tiedän suositella tätä maailmaa. :)

      Poista
  2. Hei! Olipa mukava löytää tämä blogi! On jotakin tutun näköistäkin noissa talo kuvissa.. Voimia ja intoa projektiin! Ihanan näköinen poika sieltä pussin uumenista kurkistaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Elina, ja tsempeistä! Teillä taitavat nämä työvaiheet olla jo taaksejäänyttäelämää. Minä olen blogissasi seikkaillut useasti, mm. viime viikolla kun piti lattia-ja kattolautatilauksia miettiä. Jatkossakin kurkistelen. :)

      Poista
  3. Vau, mikä talo teillä on. On se vaan hienoa, kun on ihmisiä, jotka päättävät tuollaisen komistuksen pelastaa! Onnellista joulun aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau-oli meilläkin mielessä kun tämän näimme. Ja onneksi oli vielä pelastettavissa.
      Kiitos toivotteluista, samaa toivon teille, joko sinne ihanan näköiselle saarelle, tai missä lienettekin!

      Poista