Kukkuluuruu! 

Meillä näyttää jo aika hyvältä. Paljon on rakennuksella tapahtunut, vaikka blogi onkin ollut hiljaa. 

Järvenpuolen seinä odottaa koolauksiensa väliin pientä villakuorrutusta, ja sitten sen saisi peitellä kuitulevyillä ja ulkovuorilaudoilla. Kattokin on vedenpitävä ja pieniä ulkovuorenasennuksen jälkeisiä viimeistelyitä vaille valmis. Tuli hieno! Tämä on mukavaa aikaa, tuntuu että isoja tai pienempiä asioita alkaa ripotellen valmistua. Uurastus palkitaan kun vinksallaan olleesta vanhuksesta on tullut noin ryhdikäs ja komea. Ihan melkein hykerryttää. 

Talomme silmät ja sielu, nimittäin ikkunat, on nyt otettu käsittelyyn. Puuseppä Hannes kumppaneineen ne meille valmisti ja pohjamaalasi, pintamaalikerrokset sivelee melkein noviisi Inga tärisevine käsineen. Ensimmäisen pokan maalaaminen jännitti, toinen meni jo hiukkasen paremmin, ehkä se kahdeksaskymmenesneljäs menee jo aivan mukavasti. Taas ei hetkeen tarvitse miettiä järkevää tekemistä, nämä kun saan maalattua ja yhdessä M:n kanssa asennettua paikoilleen, niin näyttää talo taas harppauksen verran valmiimmalta. 

Iso juttu lähitulevaisuudessa on leivinuuni-puuhella joka nousee keittiöön, noiden palomuurinpätkien väliin. Vielä pitäisi palomuurit jatkaa, jotta ensi viikolla saapuva Uuninmuuraaja pääsee uunia muuraamaan. Tämäkin on muuten asia, jota innolla odotamme! Sen tiedämme, että hieno ja hyvä siitä tulee, ja tulevaisuuden pizzan-, leivän-, ja pullanpaistopäiviä ajatellessakin veesi herahti jo kielellee. 

Yksi kaunis päivä vietettiin ystäväperheen luona lautahommien merkeissä. Heidän pihan lähettyviltä oli sahailtu mäntyjä, jotka sitten miehet kenttäsirkkeliäijän kanssa sahailivat lautatavaraksi. Meidän osuus päätynee kuivurin ja M:n höyläkäden kautta kattopaneeleiksi. Sitten myöhemmässä vaiheessa. 

Aurinko paistelee ja maalausaikaa hupenee. Painelen pienokaisen kanssa rakennukselle läträämään. Uikkarit mukaan ja menoksi!