perjantai 23. lokakuuta 2015

Syksy on saapunut Kaitalaan. Onneksi myös monta muuta asiaa sen mukana. Niin monta, että taitaa tulla taas luettelomainen blogipäivitys, jossa turvaudun kuvien voimaan. Se on kiireelliselle kirjoittajalle helpompi vaihtoehto, pitkien kertomusten ja jaarittelujen sijaan. 

Viimeksi kun kirjoittelin, taisi olla ikkunoiden asennushommat alkutekijöissään. Ne ovat nyt kaikki paikallaan, lukuunottamatta yläkerran päädystä puuttuvia parvekkeelle suuntaavia ikkunoita, asentunevat joskus myöhemmin paikoilleen. Kiire ei ole lie seuraavaan kymmeneen vuoteen. :)
Ulkokuori tullee näyttämään seuraavanlaiselta vielä tovin. Keskitymme nyt sisähommiin, annamme ulkovuoren nähdä säiden vaihteluita ennen punamultaamista ja vuorilautojen naputtelua. Ulkovuoren alareunan vuoristomaisuus häiritsee suunnattomasti silmääni, mutta pitäisi olla tippalistaa valmiina ennen tasaussahaamista, ja sisähommat tuntuvat nyt tärkeämmiltä. 





Sisällä on riittänyt naputeltavaa. Vasara ja minisorkkarauta aiheuttivat rakkolaiskankämmenessä-efektin, kun naputtelin nupinauloja ja monia muita nauloja hirsiseinistä irti. Mielenkiintoista puuhaa, mutta valitettavasti varsin puuduttavaa. Sata, kakssataa, kolmetuhatta jne. Vielä niitä siellä riittää, aitanpuolenpääty talosta on vielä lähes kokonaan putsaamatta. Mutta kumma juttu, miten paljon valmiimmalta seinät näyttävät tuon perkaamisen jälkeen, tulee olo, että vähän kun noita harjaa ja rättiä heiluttaa niin vamiit ovat taulujen taustaksi. :)




Muitakin seiniä on putsattu. Ennen villoituksia keksin naputella tiilimuurien rappaukset irti. Lohjenneet ja hapertuneet pinnat varisivat vasaran ja sorkkaraudan hellästä kosketuksesta helpohkosti lattialle ja kirmasivat tynnyrikyydillä täytemaakasaan odottelemaan maan poveen hautaamista. Vanhat tiilet eri sävyisinä ja eri kokoisina ovat jotain hyvin kaunista katseltavaa. Malttaakohan noita muureja lainkaan peittää raplingeilla tai maalauksilla…


Leivinuunin arina on nyt korkattu. Hiljoksiin pieniä määriä paperia, tikkuja ja laudanpätkiä ollaan uskallettu poltella, vielä toistaiseksi kuitenkin tehokkain lämönlähde on sähköllä toimiva. Pitäisi saada tuo tiilikasa ja siitä johtavat hormit sen verran lämpimiksi että veto paranisi. Ei tarvitsisi savua hengitellä.


Yläkerrassa meni jokunen ilta läpivientejä tehdessä. Tuli liesituulettimen putkea, vessan poistoilmaputkea ja sen sellaista. Ja sen jälkeen tuli siistiä kun työkalut, roskat ja ylimääräinen rompe kuljetettiin pois villojen tieltä. Sitten tulivat villat, kaunis ja pehmeä kerros harmaata hahtuvaa, puhallettua selluvillaa, joka estää kylmän ilman kulkeutumisen välipohjan kautta alakertaan, tai ehkä toisinpäin, lämpimän ilman karkaamisen välipohjan kautta vielä kylmillään olevaan yläkertaan. Alapohjakin on villoitettu, ja ikkunat tiivistetty. 

Tarkoittaa siis sitä että nykyään kun menee raksalle hommiin, ei tarvitse henkisesti asennoitua sormien paleltumiin ja siitä aiheutuvaan hermojen menettämiseen. Energiaa riittää, tai ainakin pitäisi riittää, lämpimänä pysymisen sijaan myös asioiden eteenpäin saattamiseen. Kuten tällä hetkellä alapohjan villakerroksen tamppaamiseen. Onneksi mieheni väsäsi tilauksestani tuon hienon työkalun. Ei tarvitse kyykkiä, ja hommakin nopeutuu kun painettava ala on suurempi. Villa painellaan niskojen väliin niin, että niskat jäävät näkyviin. Tampatun villan päälle levitellään ja nidotaan ilmansulkupaperi, jonka jälkeen lattialankut ovat lämpimästi tervetulleita lämpimään taloon. 



Ihanan hämäävä on se tunne, kun iltahämärällä, tai nykyisin pimeällä, kipaisee sisältä ulos ja ikkunoissa loistavat valot. Siellä näyttää niin lämpimältä ja kotoisalta. Takaisin sisään astuessa todellisuus muistuu mieleen; vielä on hommia jäljellä, vielä riittää raksapäiviä.


Loppuun täytyy kätkeä kiitokset tsempeistä. Tämä blogikirjoittaminen on laji, joka helposti jää kaiken kiireen jalkoihin, sille ei meinaa löytyä aikaa tästä kaikkea muuta kuin seesteisestä elämästämme. Sinä, joka siellä yhdessä eteisessä ehkä liioittelit ja kerroit päivittäin siinä iltapalan ja pään tyynyynpainamisen välissä käyväsi tsekkaamassa kaitalanblogin tilanteen, olet saanut huvittuneen hymyn huulilleni useaan otteeseen. Ja tänään pääsin hymyilystä jopa näin pitkälle, näppäimistön ääreen naputtelemaan. 

Että kyllä sillä palautteella on jokin voimauttava merkitys. Varsinkin rakentamiseen mutta myös tähän päiväkirjan pitämiseen. Jos et oo huomannu, niin tuossa tekstin alapuolella on tollanen lähetä kommentti- nappula. Paina vain rohkeasti ja kokeile, muuttuuko kirjoittaja ahkerammaksi ja suoltaako hän palautteen innostamana jatkossa tekstejä ehkä useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Saisit sinäkin iltasatuihisi vaihtelua. ;D

Heippatirallaa, ensi kerralla kuvia lattialankuista! 

19 kommenttia:

  1. ihanaihanaihana <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa ja välistä ei niin ihanaa. Mutta tällä hetkellä enempi ihanaa. Tänään alkoi lattian asennus, lankku kerrallaan kohti helpompaa raksaelämää. :)

      Poista
  2. Vau! Tätä blogia on ilo seurata!

    VastaaPoista
  3. Minäki yritän saaha puhtia sulle blogin kirjottamiseen ;) Siksi tämä kommentti, usein käyn kattelemassa josko olis tullut uutta juttua :) Ihana paikka teille tulossa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jospa tuottaisi yrityksesi tulosta! Ihana on paikka jo nyt, vaan vielä ihanampi siitä on tosiaan tulossa, kunhan jokusen homman saa tehtyä. :)

      Poista
  4. Kyllä tykkään käydä katsomassa mitä kuuluu. Ilo aina nähdä kun on tullut uusi teksti./m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jospa tekstejä jatkossakin aina välillä ilmaantuisi. :)

      Poista
  5. Kuka lie kertonut iltarutiineistaan, mutta olisi voinut olla vaikka minä! Kuuluu nimittäin Kaitalan tilanteen tsekkaus samalla tavalla iltarutiineihin kuin iltapala, hampaanpesu ja iltarukous :D

    Ihanan näköistä on Kaitalassa! Tsemppiä edelleen aherrukseen, kyllä nostan olematonta hattuani korkealle aina kun teitä ja projektianne ajattelen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos jäljestäsi ja tsempeistä, hauskaa että sinäkin käyt täällä!

      Poista
  6. Iltasatu oli taas taattua laatua. Hattu nousis nyt jos ois päässä mut kun ei oo nii hiukset on pystyssä(muuten on tukka aina kauniisti siveyden sipulina) teiän uskomattomasta sadun tuntuisesta projektista.
    Voimia💪

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satua, pelkkää satua, sitähän tämä! :D
      Pidä nutturasi tiukalla ja jatka iltasatujen lukua, samalla sormet ristissä että voimat tosiaan riittäis tällä suunnalla. :)

      Poista
  7. Kiva oli taas lukea/katsella kuulumisia.Tuli mieleen, että aika moni meistäkin ois pystynyt nyppimään noita nauloja seinistä. Milloin talkoot blogin seuraajille? Tässä tuntee ittensä niin laiskaksi kun istuu sohvalla ja näpyttelee. Kutka olis messissä, jos pääsis tuonne puuhastelemaan? -Niin, ja mulla tämä blogin lukeminen tapahtui aamurukouksen ja paplareiden välissä ;) kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kookoo! Noita talkoita täytyy miettiä, ehkä kerätä miettiessä kasa oikein mielenkiintoisia hommia ja laittaa kutsua tulemaan. Miltä kuulostaisi esim nypittyjen naulojen putsaaminen tai piharakennuksen vintin tyhjennys. :D
      Laiskottele sinä vain rauhassa, omanne olette joskus jo uurastaneet, nyt on teidän aika nauttia tehdystä työstä. Mekin odotellaan kovasti niitä aikoja, että sohvalla istuminen olisi arkipäivää, tai edes osa niitä! :)
      Toivottavasti tuli oiken sähäkät kikkurat! ;)

      Poista
  8. En tiedä mistä ja miten tänne olen eksynyt, mutta olen lueskellut juttujasi useamman kuukauden ajan. Ja luulen, että ostin sinulta/teiltä ravintolapäivänä lohisoppaa ja oisko ollu muurinpohjaletunkin. :)
    Mahottoman hieno projekti, johon mun hermot ei varmaan riittäis. Tosi mielenkiintoista seurata aina silloin kun blogimaailmaan sukellan. Paljon voimia ja tsemppiä -voisko sanoa ikuisuusprojektiin, sitähän se omakotiasujalle on - ja mukavia hetkiä pienten ja suurten edistysaskelien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauskaa, että olet eksynyt. Ja että eksyit myös ravintolapäivänä kahville. :) Kiitos kommentistasi, ja seurailehan jatkossakin, ihan pian tämä projekti ei lopu, sen takaan. Kiitos siis tsempeistäkin!

      Poista
  9. Ja määki käyn täälä lukemassa mitä sinne kuuluu! Mä nostan teille hattua kans niin kovasti. Sitkeitä ootte, talvitien ja kaiken muun jälkeen vieläkin jaksatte naputtaa ja ahertaa! ☺ -salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se jaksaminen on ollu välillä kovinkin koetuksella, siitä kai nämä hiljaisemmat kaudet täällä bloginkin puolella. Mutta nyt on taas tunne että energiaa jostain on siunaantunut, ja hommat tuntuvat mukavilta ja vaiheet toiveikkailta. Ajelkaahan joskus katsomaan jaksamistasoamme, ilahduttaisitte takuulla! :)

      Poista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista