maanantai 9. marraskuuta 2015

Lattialankkujen asennuksesta jokunen sananen ja kuvanen. 
Viime talvena vietimme viikon metsässä kuusia kaataen. Nuo kaadetut puut kärrättiin kaadon jälkeen sahalle, jossa ne  sahureiden toimesta sahattiin ja kuivattiin ja höylättiin ja jyrsittiin melkein valmiiksi lattiatavaraksi. Parisen viikkoa sitten kuorma kärrättiin pihamaallemme, josta jälleen reippaat talkookädet ne kantoivat sisälle lämpimään ja kuivaan asennusta odottamaan. Kauaa ei tarvinnut lankkujen odotella. Intoa ja paloa tuohon hommaan varsinkin miehelläni oli varastoituna isot määrät. Piti vain hankkia muutama työkalu ja keksiä miten homma luistaa parhaiten, missä järjestyksessä huoneet kannattaa lankuttaa ja niin edelleen.

Koska lankut ovat kiilamaisia, ja ne on sahattu puun luonnollisen muodon mukaan, tyvestä leveämmäksi ja latvasta kapeammaksi, täytyy jokainen lankku sovittaa erikseen, siis varata toisiinsa sopiviksi. Se käy varsin näppärästi yläjyrsimellä, jonka terä jyrsii kahden vierekkäin asetellun lankun välin siten että saumasta tulee siisti ja tiivis. Siihen saakka homma käy kuin tanssi konsanaan.


Sahalla ponttia varten tehdyn uran jyrsintä ei vain ollut mennyt jokaisen lankun kohdalla ihan putkeen. Jostain syystä ura saattaa lankusta riippuen heitellä jopa useita millimetrejä, jonka takia vierkkäiset lankut eivät yksinkertaisesti sovi yhteen, vaan uraa täytyy leventää ja välillä myös syventää, jotta pontti mahtuu uraan ja lankut napsahtavat kiinni niin ettei rakoa jää. Haasteita siis riittää. 

Kun ura on saatu sopivaksi, on hienosäädön ja asennuksen aika; sähköhöylällä pienet viisteet lankun reunaan ja käsihöylällä ponttiuran reunojen "avarrus". Sitten pyöristetty vanerisoiro uraan, ruuveilla lankku pontista lattianiskoihin kiinni, ja seuraavaa lankkua varaamaan.  Helppoa ja yksinkertaista, vai mitä? ;)


Kaikesta tuosta nykyrakentamisesta poikkeavasta säädöstä huolimatta työ on mukavaa, innostavaa ja palkitsevaa! Ja lisäksi kaikkea muuta raksalla olemista helpottavaa, kun ei enää tarvitse lentää liihotella ympäriinsä paperisia pettäviä lattioita varoen, vaan voi ihan oikeasti tömistellä menemään vahvalla lankkulattialla. 


Minä (ja todistettavasti myös mieheni) nautin lisäksi siitä käsityön fiiliksestä. Että höylä luistaa ja leikkaa kaunista kiharaa lastua, puu tuoksuu ja että homma on melkein niin käsityötä kuin olla ja voi. Eikä mitenkään voi kieltää sitä etteikö hyvänolontunnetta toisi myös se seikka, että me ihan ite ollaan ne puut kaadettu sieltä metsästä silloin räntäsateisena maaliskuun viikkona. Noh, meneekö jo liiaksi itsetyytyväisyyden puolelle?


Vielä toisen pään huoneet ovat lattioita vailla, mutta mikäli kummempia viivytyksiä ei tule, on ensiviikon loppuun mennessä joka puolella taloa turvallista kävellä. 
Mukavinta on tällä hetkellä se, että koko perheellä voidaan hetkisen pätkää viettää päivät raksalla yhdessä puuhastellen, M kun pitää isyysvapaitaan. Ja kyllähän se vaikuttaa melkoisen paljon etenemistahtiin! 


Luksukselta tuntuu myös lämpö sisällä ja leivinuunin lämmitys. Helppoa elämää kylmässä vietetyn alkusyksyn jälkeen. ;) Poikanenkin viihtyy raksalla uskomattoman hyvin aamusta iltaan, ajaa autoillansa ja traktoreillansa pitkin pururatoja ja kaapeliviidakoita. Peltoritkin ovat pysyneet parin päivän harjoittelun jälkeen korvilla ja harha-askellukset lattiattomille alueille vähentyneet lähes nolliin. Vasara heiluu jo lähes ammattimaisesti ja saha  liikkuu edestakaisin, joskaan ei meille vanhemmille mieluisilla paikoilla. 

Pää surisee suunnitelmista. Maalisävyjä, seinämateriaaleja, toteutustapoja ym. ollaan mietitty kovasti. Polttelee päästä lattian jälkeen sen kaiken muun näkyville jäävän kimppuun. 

Ps. Miehelläni on armoton höyläkuume. Mikäli joku tuttu sattuu kirpparilla tai vastaavilla törmäämään metallirunkoisiin käsihöyliin ja viitsii vaivautua ottamaan M:n yhteyttä, niin ota ihmeessä. Jos kapistus osoittautuu laadukkaaksi ja sopivaksi, tehdään kaupat ja saat välityspalkkion. :) 
Tori ja huutonetti ja lähimmät kirpparit on koluttu, vielä toistaseksi turhaan. 

Palaamisiin!

7 kommenttia:

  1. Hauska seurata teidän etenemistä, kun on käynyt itse samat vaiheet läpi. Meilläkin mies jokin aika sitten jälestetti hyviä käsihöyliä. :) Huvitti tuo kommentti itsetyytyväisyydestä. Olen itse joskus ajatellut samaa, kun olen valtavan innostuksen puuskassa kirjoittanut postausta blogiin. Tulee sitten sellainen huijausolo, että niin kuin rakentaminen olisi yhtä juhlaa, vaikka kyllähän siinä tunteet menee välillä melkoista vuoristorataakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoristoratafiilis on niin tuttu! Mutta eipä sekään huijausta ole, että hyviä ja innostuneita, tyytyväisiäkin tunteita on paljon. Onneksi on, sillä ne taitavat olla tämän harrastuksen elinehto ja jaksamisen yksi pääelementeistä!
      Höylät taitavat olla katoavaista kamaa ainakin perustallaajien joukossa. Kirpparilla kun kyselin sellaisen perään, katsoi myyjä aivan silmät ympyräisiksi vääntyen ja tarkensi että ihanko oikeasti sellaista käsikäyttöistä? :D Mutta nyt on miehenkin kuume taltutettu, löysin tori.fi-myyjän kautta muutaman ja nyt onkin lastua lattiat täynnä.
      Taas olit kirjoitellut blogiisi, tuskin maltan tämän vastauksen kirjoittaa loppuun, polttelee päästä kurkkimaan teidän tekosia. :)

      Poista
  2. Ihana tuo höylä. Teidän lattialankuilla on kertomisen arvoinen tarina. olo on varmasti onnellinen kun lattiat ovat paikoillaan./m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellinen joo, ja helpottunut, taisi olla tähän saakka merkittävin työvaihe joka saatiin päätökseen. Ainakin vaikuttavuudessaan merkittävin, sillä kaikki toiminta on helpottunut ihan hirveästi kun on tukevaa kävelyalustaa ja pintaa mille tikapuita ja muita pystyttää. :)

      Poista
  3. LÄÄH mikä lattia! Pitäkää musta kiinni etten tuu syömään noita lankkuja. Mukava kuulla että flow on päällä edelleen. Nauttikaa ja makustelkaa kotipesän tuoksuja värejä ja oloa.
    - Sara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara on tainnut joskus muinaisina aikoina kuunnella yleykköstä ja sitä ohjelmaa jossa Lingreenin Minna kuulutti sen tunnarin, jonka tunnistin myös sinun kommentistasi. "Pitäkää minusta kiinni etten revi rahojani!"
      Flow jatkuu, toisena päivänä vahvempana kuin toisena, mutta joulun lähestyessä kuitenkin aika vahvana. Me ollaan kyllä nautittu, kerron ens tekstissä enempi että mistä kaikesta. :)

      Poista
  4. Mun olo on edelleen aika sanaton tosta lattiasta. Vaikutuin heti ensitapaamisellamme, ja mielessä se pyörii tämän tästä. Ajattele: mun mielessä teidän lattia. Se oli niin kaunis, ja se kauneus vaan lisääntyy, kun tietää, mitä sen eteen on tehty ennen kuin se on tuossa.

    Arvostan.
    Ja arvostan vielä satakertaa enemmän kun tiiän, ettei musta olis tuohon. (Yritän kyllä aloitella niillä leikkuulaudoilla...)
    Arvostus nousee myös, kun ymmärtää kuinka paljon käsityötä tuo on. Ja käsityö se vasta kaunista onkin. Mun ajatukset karkaa nyt näin sunnuntai-illan kunniaksi niin filosofisille urille, mutta palaudun maanpinnalle nyt heti. Nauttikaa elosta siellä, tai osaattehan te kyllä ilman eri kehotustakin! :)

    VastaaPoista