maanantai 29. elokuuta 2016


Elokuun ekana viikonloppuna oli Kaitalassa taas tohinaa. Vuodentakaisen iloisen ja ahkeran aherruksen ja edelliskesän osallistujien vaatimusten innostamina päätimme jatkaa hienosti alkanutta perinnettä ja kutsuimme sisaruksiamme ja ystäviämme viikonlopputalkoisiin. Kylläpä vain kannatti, vaikka etukäteen fiilikset vaihtelivat laidasta toiseen. Että kehtaako rasittaa kavereita, ymmärtävätkö, että kutsuun ei ole pakko vastata myöntävästi, osaammeko järjestää mieleisiä ja järkeviä askareita. Ja ehkäpä suurimpana huolenaiheena; tuleeko vesisade pilaamaan iloisksi suunnitellun pihatapahtuman...
Ihailtavan innokkaina ja auttavaisina ystävät ilmoittautuivat, ja  huolista huolimatta aurinko paistoi, eikä vettä satanut kuin hetkittäin, ja hommia riitti, ja meininki oli iloista ja riemukasta. Valtaisan kiitollisina jälleen jäimme ihmettelemään näiden ihanien ystäviemme kätten aikaansaannoksia. 


Perjantai-iltana aloiteltiin ensimmäisten kanssa punamultamaalin keitolla. Edelleenkin mielenkiintoista hommaa tuo, ja myös aika tunnelmallista hämärtyvässä elokuun illassa. 
Ja lauantaina tuolla maalilla maalailtiin ulkovuoren rimoja ja palotikkaita. Aika monta rimaa, ja aika monta maalaria saivat kylkensä punaisiksi. Ja kun seinälle saatiin ikkunanpieliä  pelteineen asennettua, alkoivat rimatkin löytää paikkansa. 



Reippaille mönkkärikuskeillekin riitti töitä, ja varsinkin apukuskeille!
Seuraavan talven polttopuuhuoletkin häipyivät kun pihaan vuokrattiin klapikone ja paikalle saatiin hikisestä työstä nauttivia miehiä ja naisia. Nyt pihansivulla seisoskelee kymmenkunta suurta säkillistä valmista klapia kuivumassa. Niitä poltellessa muistelemme lämpöisessä kodissamme lämmöllä teitä ja tuota päivää! (Ja aina kun pyydätte, lämmitämme teille saunan!)



Menneenä talvena tehdyn laiturin alle pohjamutiin jäänyt vanha laiturikin tuli poimittua ylös. Tämä jos joku olisi jäänyt minulta tekemättä, kukkahattuni nousi ja nousee korkealle, teitte miehen työn!

Kevät ja kesä mentiin laiturilta uimaan alumiinisia rakennustikkaita käyttäen. Kuinka kivaa on nykyään astella puisia, tukevia ja kauniita askelmia pitkin uimaan, ette arvaakkaan!



Sunnuntaina vietettiin biitsikenttämme epävirallisia avajaisia. Saatiin verkko ja rajat paikoilleen, ja kun pelaajiakin oli runsaasti, läiskittiin palloa puolelta toiselle ja ihmeteltiin samalla auringon lämpöä ja kesäpäivän ihanuutta. Illalla vielä saunottiin, ja oltiin Mikon kanssa jälleen kerran järjettömän kiitollisia ja onnellisia sisaruksista, ystävistä ja menneestä viikonlopusta!



KIITOS ystävät, ja tervetuloa taas (muissakin merkeissä)!<3

4 kommenttia:

  1. Mukava lukea teidän urakan etenemisestä. Käyn täällä aina välillä katsomassa josko olisi uutta päivitystä tullut serkun taloprojektiin. Ihana talo!

    Suvi Ristolainen

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että siellä on ollut iloista tohinaa ja hommat menny taas eteenpäin!
    Yhtä asiaa mietin: miten muonittaa tällainen määrä talkoolaisia??? :D siinä saa muutama 10 litran perunakattila olla kiehumassa!

    VastaaPoista
  3. Hienot ikkunat, maali... Hyvä että on uusi laituri. M
    Ps. Huomasin että sinulla on kaksi linkkiä blogiin aamu omenatarhassa. Käy katsomassa blogi Kauniin harmaa siellä on samat lähtökohdat kuin teillä.

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtavaa että vielä löytyy talkoohenkisiä ihmisiä! Olette kyllä onnekkaita tuon asian suhteen ☺ minustakin talkoot ovat kiva sosiaalinen tapahtuma jossa saa samalla kertaa hyvää seuraa ja paljon työtä tehtyä ihan huomaamatta!

    VastaaPoista