perjantai 6. huhtikuuta 2018

Ruokasali on yksi suosikkihuoneistani meidän talossa. Se on myös ahkerimmin käytössä oleva huone, luulisin. Se on tila, jossa syödään, luetaan päivän lehdet, tehdään töitä, piirretään, joskus myös leikitään (vaikka leikkihuone onkin jossain aivan muualla), istuskellaan vieraiden kanssa (koska leikkihuone on siellä missä olohuone, eli jos lapset leikkivät, ruokasalissa on rauhallisempaa). Siitä kuljetaan läpi kymmeniä, satoja kertoja päivässä, ja välillä vain rojahdetaan puusohvalle lepäämään. 

Jos lenkkeilyttää, niin ruokasalin läpi on myös kiva juosta, ja siitä eteiseen, eteisestä saliin, ja salista ruokasaliin. Se on semmoinen sopiva ympyrä, ja vauhtia saa kivasti kun ottaa mielikuvituksen mukaan, ja pikkuveljen, joka voi olla vaikka leijona. 

Tässä kuvasarja ja hieman selostusta tuon monitoimitilan valmistumisvaiheista.  

Tähän välin on taas pakko harmitella sitä, että siinä vaiheessa kun ostettiin tämä talo, oltiin niin käsittämättömän pöllöjä, ettei kuvattu huoneita siinä kunnossa kuin ne silloin olivat! Laitettakoon se kaiken sen väsmyksen, järkytyksen, kiireen, vauvantulon, purkuinnon ja eteenpäin pyrkimisen piikkiin. Mutta kyllä se harmittaa! 

Ensimmäinen kuva on otettu siinä vaiheessa kun oltiin purettu kaikki pinnat, seinät ja katot. Eli kutakuinkin siinä vaiheessa kun kaikki oli raaimmillaan, ja rakentaminen pääsi käyntiin.

Tämä näkymä on viehättänyt minua aina! Kun salissa seisoo, ja kaikki väliovet ovat auki, voi nähdä talon päästä päähän, huoneesta huoneeseen, jonka takaa paljastuu taas uusi huone, ja sieltä taas uusi huone. Salista katsoen ensimmäisenä on ruokasali, sitten keittiö, keittiön jälkeen "pikkuhuone", ja viimeisenä makuuhuone, tässä vaiheessa "nurkkahuone" / "romuhuone" / "raksahuone". 
Tuo näkymä on nykyään pikkaisen erilainen, hieman valoisampi, värikkäämpi ja hmm... asuttavampi. :)


Toinen kuva on otettu toisen lapsemme ristiäisten aikaan alkuvuodesta 2016, eli parisen vuotta sitten, ja pari-kolme kuukautta muuton jälkeen. Kaikki oli vielä hyvin kesken, mutta asuttiin silti, ja oltiin niin kiitollisia omassa kodissa asumisesta. Nyt hämmästyttää, miten kaunista se silti oli. 

Nuo hirsiseinät, ja tarkkaan valitut kuvakulmat antavat paljon anteeksi, tuohan näyttää aivan viihtyistältä ja jopa kauniilta. Mutta kyllä nuo tummat hirsiseinät imivät paljon valoa! Nyttemmin kun on saatu pinnat valmiiksi, ja vaaleammiksi, tuntuu elämä monin puolin aika paljon valoisammalta. :)




Kun tartuttiin ruokasalin pintaremonttiin, keksi M hyödyntää seinäpanelointeihin talon vanhoja, suorastaan propeleiksi vääntyneitä, ja siksi ovikäyttöön kelpaamattomia väliovia. 
Niistä sovittelemalla, hieman sahailemalla,  tapittamalla, liimaamalla, höyläämällä, ruuvaamalla, hiomalla ja maalaamalla saatiin kauniit ja takuulla yksilölliset seinäpaneloinnit. 

Ennen panelointia paperoitiin seinät, ja levytettiin ne huokolevyllä. Vähän piti kittailla ja tasoitellakin. 





Tapetinvalinta oli jännää. Siinä prosessissa saatiin jopa ensimmäinen oikea kriisi meidän parisuhteessa aikaan. :D Tuohon pisteeseen saakka kaikki materiaalivalinnat (tai mitkä tahansa muut ratkaisut) oltiin tehty hyvässä sovussa, yhteisymmärryksessä ja lähes poikkeuksetta siten, ettei kumpikaan ollut joutunut tinkimään omista mieltymyksistään. Ja miettikää, oltiin kuitenkin harrastettu tätä vanhojen talojen remppaa aktiivisesti aikalailla 7 vuotta! 

Jo olikin aika kriiseillä ja vääntää! Ja niinhän siinä pääsi käymään, että talon emäntä käytti jotakin heikkoa loppuraskauden stressipuuskaa hyväkseen, ja sai erään tässä talossa kutakuinkin harvinaisen synkistelyhetken päätteeksi lopulta luvan tehdä tapettitilauksen. 

En tiedä olenko siitä kyseisestä hetkestä kovinkaan ylpeä, mutta kyllä tuo valinta on mielestäni oikein oivallinen, ja ylpeänä kehtaan esitellä kuvia noista tapeteista ja seinistä. Tapetti on Sandbergin Villa Dalarö -malliston Wilma. Samainen tapetti koristi aikoinaan lapsuuskodissani oman huoneeni seiniä, eri värisenä vain. Tuttu ja turvallinen. Ja harmoninen.



Mieheni saa puolestaan olla erittäin ylpeä tästä ruokasalin (ja kaikkien muidenkin huoneiden) katosta.
Itse kaadetuista männyistä, sahalla sahuutetuista lankuista, omin lihas- ja rannevoimin käsihöylällä höylätystä laudasta tehtyä kattoa kelpaa katsella! Tähän ruokasalin kattoon M höyläsi erään kaverin helmihöylällä tuon kauniin reunan, sekin antaa ilmettä ja tuollaista ruokasaliin sopivaa hienostuneisuutta. 

Kattolaudoissa ollaan käytetty Sateenkaarivärien öljytemperamaalia. Se on ihanan kevyttä maalata, täysin luonnonmateriaaleista  meidän naapurissa valmistettua maalia, joka vieläpä kuivuu nopeasti. Pintakin on kauniin silkinhimmeä.



Kun seinien yläosat oli tapetoitu ja kattolaudat nakuteltu kiinni, oli maalaamisen aika. Ja se jos joku on myös haastavaa hommaa. Tai ei niinkään se itse maalaus, vaan sen oikean sävyn löytäminen.  Maalausvaiheessa alkoi kiire painamaan päälle (tyttären ristiäiset lähestyivät), ja maaliksi valikoitui nopeasti kuivuva Uulan Into-kalustemaali. Sävy valittiin Uulan omasta perinnevärikartasta (olisikohan ollut "naava"). 

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen olo oli järkyttynyt. Huone oli aivan lila, ja harmaata haettiin. Piheys ei antanut myöten hakea uutta maalitörppöä kaupasta, joten kaivoin maalikaapista pigmenttipurkit esiin, ja aloin sotkea pigmenttejä törppöön paremman sävyn toivossa. Jokunen kokeilu, ja toivottu, tai ainakin toivotumpi, sävy alkoi paljastua. Hieman viitseliäisyyttä, ja roimaa ennakkoluulottomuutta taas vaadittiin, kun purkkiin heiteltiin tippa umbraa, muutama tippa okraa ja sitten mustaa, ripaus vielä ruskeaa. Ne  kouluaikojen väriopin tunnit voisivat olla tässäkin lajissa aivan hyödyllisiä kerrata!


Ruokasalissa on meillä tällainen kakluuni. Se on tuollainen ruskeankukertava. Ei kovin kaunis mun mielestä. Kaakelit ovat kauniit, mutta väärän väriset, olisivatpa vaikka valkoiset! Hieman tuo parani, kun maalattiin taustamuuri tuolla samalla harmaalla maalilla kuin seinäpaneelit.

Harmillista on, että uuni ei toimi. Sekin on joskus aikoinaan rikottu laittamalla sinne sisälle sähkövastus, ja muuraamalla tulipesä umpinaiseksi. Vielä on arvoitus, voiko sitä korjata käyttökuntoon, siihen asti se ilahduttaa meitä tuolla omintakeisella olemuksellaan. Ja jos joskus uskallan, niin saatan ottaa maalitelan käteen, ja muuttaa sen värin hieman yksitoikkoisemmaksi, vaikka se on kai aika väärin kaakeliuunia kohtaan. 


Kiireisestä aikataulusta huolimatta tämä ruokasali valmistui kolmannen lapsemme kastejuhlaan. Ja aivan ylväänä se palveli juhlavieraita noutopöytineen. Lamppuja ei ehditty ripustaa, eikä listoja laittaa kattoon, mutta silloin olikin kesä, ja valoa tulvi ikkunoista sisään. 

Nyttemmin on listatkin paikoillaan, pitkä pöytä löytänyt taas takaisin ruokasaliin, pöytä saanut ympärilleen rivin tuoleja, ja maalatulta lattialta on huomattavasti kivempaa pyyhkiä noiden syömään opettelevien pikkuihmisten sotkuja, kuin siltä aiemmalta, käsittelemättömältä ja kaiken lian imevältä pinnalta. Lattiat  muuten maalattiin Sateenkaarivärien harmahtavalla Vanhanajan lattiamaalilla

Väliovet ollaan jätetty tästä päästä taloa, jossa on pelkästään ns. yleisiä tiloja, kokonaan pois. Haluttiin avaruuden vuoksi saada oviaukot mahdollisimman leveiksi, esteettömiksi, helppokulkuisiksi. Vielä tuo on tuntunut hyvältä ratkaisulta. 






Tällainen on meidän ruokasali. Oletteko kiinnostuneita näkemään meidän keittiön nykytilan?
Sikäli mikäli olette, lähden viettämään tätä perjantai-iltapäivää imurin ja lattiamopin varteen. Viikkosiivous odottaa.
Aurinkoa kaikille!

8 kommenttia:

  1. Pitkään olen blogiasi seurannut ja huokailen vain kuinka kauniin kodin olette saaneet itsellenne väsättyä! Keittiö kiinnostaa aivan ehdottomasti myös nähdä. -H.I.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Täällä kyllä viihdytään, ja itsekin huokaillaan. Välillä siitä urakasta, mitä on vielä edessä, mutta enenevissä määrin myös ihastuksesta ja tyytyväisyydestä siihen mitä ollaan saatu aikaan, ja minkälaista elämää saadaan elää! <3

      Poista
  2. Ihana koti! Lisää vaan juttuja ja kuvia, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Minäpä kirjoittelen ja kuvitan, kun taas ehdin ja muistan ja jaksan.

      Poista
  3. Aivan upea ruokasali! Kyllä kannatti nähdä vaivaa! :) Ihania nuo näkymät huoneesta toiseen. <3 Keittiökuvia odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuo on kyllä juuri niin, joskus tuntuu että onko tämä vaivan näkeminen minkään arvoista, mutta onhan se. Siitä saa aika paljon jotain ihmeellistä mielihyvää ja iloa, kun katselee ympärille ja näkee kaunista ja hyvin tehtyä käsityötä ympärillään. Täällä on hyvä asua ja elää!<3

      Poista
  4. Valtavan kaunista! ❤ ehdottomasti keittiöstäkin kuvia ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kauniisti! Ja kokoan itseni ja kirjoitustaitoni, ja puhelinkamerani joku päivä. Kuulemiin siihen saakka!

      Poista