tiistai 10. huhtikuuta 2018


Tältä näytti meidän talon keittiönpuolikas loppuvuodesta 2016. Ruokasalin puolella oli vielä talon toisen pään lattialankkujen työstäminen kesken. Hirsiseinät olivat näkyvissä, samoin kaunis kattopaperi koolauksineen. ;)

Suunnilleen tuon näköisenä, hiukan vain sisustettuna mentiinkin reilu vuosi eteenpäin. Sitten päästiin väliaikaiskeittiön tilalle (josta taisi olla joku kuvakin tuolla aiemmissa teksteissä) kokoamaan hieman pysyvämpää ratkaisua. 

Suunniteltiin keittiö, ja M alkoi rakentaa. Yhden ystävän verstaalla hän kävi sahaamassa ja kasaamassa järven puolen seinustalle, pitkän pöytätason alle, tulevan kaapiston. Tuntui että pianhan meillä on toimiva keittiö. Laatikoiden valmistumista odotellessa laitettiin väliaikaisesti laudat pöytätasoksi ja verhot eteen. Alahyllyille sai piiloon jauhopussit, säilykkeet ynnämuut. 



Mutta aikaa vierähti. Ja alkoi tuntumaan, että tuo ei tuosta etene, kun on niin paljon kaikkea muutakin, töitä, remppaa joka nurkassa, ja lastenkin kanssa haluaisi ehtiä olla. 
Otettiin järki mukaan, ja todettiin, että työtiloja, jossa olisi kunnolliset sirkkelit ja sahat, höylät ja muut, ei ilmaannu itsestään, ja huonoilla työkaluilla ei tuollainen urakka ole kovin mielekäs tai nopea.

Onneksi meillä on tuttavapiirissä yksi puuseppä, jonka kanssa oli aiemminkin oltu yhteistyössä, ja jonka käden jälkeen oli helppo luottaa. Puuseppä Hannes kumppaneineen rakensi M:n kasaamaan runkoon laatikot kiskoineen, sekä pöytätason tottakai. Lisäksi toiselle seinustalle tekivät tiskipöytäkaapiston, sekä korkean kaapin, johon integroitiin jääkaappi ja pakastin. Valmis kokonaisuus oli niin ihmeellisen kaunis, että asennuksen jälkeen meni monta päivää sitä sulatellessa. Ja vieläkin, päivittäin niitä, ja niiden toimivuutta, ihailen. 




Väriksi ei haluttu valkoista, jota oli tulossa seinäpaneeleihin, vaan jotain vähän säväyttävämpää. Katseltiin kuvia, etsittiin hyvää väriä, sekoiteltiin hieman maaleja, kysyttiin välillä puusepän maalarimestarivaimon näkemystä, ja päädyttiin sävyyn, jota saatiin sekoittamalla Allbäckin pellavaöljymaalien "sumunharmaata" ja "billnäsin vihreää", puolet ja puolet. Sävy on kyllä hyvä!

Seuraava vaihe taisi olla seinien panelointi. 
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta eihän sen sitä tarvitse olla. :D

Projekti lähti siitä, että eräs ystäväperhe suunnitteli kodin rakentamista naapurikuntaan. Harmittavasti tontilla oli suuria mäntyjä aivan liikaa. Hullun maine kiirii kauas, ja hulluille on hyvä tarjota hulluja juttuja, ne saattavat vaikka tarttua niihin. Nyt tuo perhe tarjosi meille hulluille puita kaadettavaksi, vaikka polttopuiksi, jos on tarvetta, eikö meillä puilla talo lämmitetä. 

Eihän tuollaisesta tarjouksesta vain voi kieltäytyä! Niimpä eräänä talvisena lauantaina otti M moottorisahan ja pari veljeä mukaan ja lähti metsurihommiin. Kaatoivat puut, kuljetuttivat lähisahalle ja sahauttivat laudoiksi, lankuiksi, paneeleiksi, listoiksi. Tuo oli oikeasti aivan huippu homma, männyt olivat pitkiä, leveitä, oksattomia, siis aivan harvinaishuippulaadukasta Kangasalalaista "lähipuuta", jota sahurikin yritti itselleen välistä ostaa. Valmista tavaraa tuli iso nippu, josta riittäisi materiaalia vielä moneen huoneeseen. 

Siis iso kiitos K&P! Teitäkin voisi taas kiittää tässä vaiheessa, ja sitä timpuri A:a, joka kevään meillä naputteli paneelia näiden kierojen seinien peitoksi! 

Helmipaneelien maaliksi valikoitui jo tutuksi ja hyväksi todettu Sateenkaarivärien öljytemperamaali luonnonvalkoisena. Jos  joskus tarvitsette hyvää, hengittävää, mukavasti maalattavaa, ja luonto- tai allergiaystävällistä maalia, niin tuolle annan lämpimät suositukset!



Meillä on tässä remontissa tehty aika monta asiaa hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Monesti on ollut syynä se, että ollaan asuttu aivan kirjaimellisesti remontin keskellä. Ja nuo materiaalinhankintaketjut, jotka ovat olleet monesti vähän pidempiä kuin se perinteinen "kävele kauppaan ja osta". 

Keittiön katon (ja muiden huoneiden sisäkattojen) asennus on yksi tuollainen nurinkurinen homma, se tehtiin vasta viime kesänä, kun melkein koko muun keittiön remontti oli valmis. 

Keittiön kattolaudat M höyläsi tuosta aiemmin mainitusta lähimännystä käsihöylällä kauniiksi, ja minä maalasin  "listavalkoisella" öljytemperamaalilla. Yhdessä sitten asennettiin, ja ihmeteltiin kun huone taas valostui, ja näytti niin paljon valmiimmalta. Nuo vajaa viisimetriset, 25-30cm leveät lankut eivät ole mitään kovin kevyitä käsitellä yksistään, kaksistaankin sai voimia käyttää, ja keksiä apuvälineitä kuormaliinoista pönkälautoihin. 



Ikkunoiden ja ovien peitelistat päädyttiin maalaamaan samalla sävyllä kuin kaapistot. Ne kehystävät mukavasti aukkoja, ja tekevät niistä vähän kuin taulut tai taideteokset. 

Ruokasalin puoleiselle seinustalle halusin avohyllyt, joissa voi säilyttää usein käytössä olevia tarjoiluastioita ja isompia lasipurkkeja, jotka eivät tuohon ikkunaseinustan laatikostoon mahdu. 

Pyrkimyksenä on, että tuo pitkä pöytätaso saisi olla aina mahdollisimman tyhjänä, ja siinä pyrkimyksessä nuo hyllyt auttavat suuresti!

Yksi huippu asia, josta pidän paljon, on tuossa tiskialtaan vasemmalla puolella oleva pieni puinen lokerikko. Se taisi olla pitkälti puusepän omaa ideointia ja aivan mahtava yksityiskohta. Siellä säilytetään roskapusseja, leivinpapereita, pakastuspusseja, yms. Laatikot ovat juuri sopivan pieniä, mutta tarpeeksi pitkiä tuollaisten putkiloiden säilyttämiseen. Ylin laatikko on se, joka kai jokaisessa kodissa täytyy olla; "miljoonalaatikko", jossa lojuu pikkutavaraa ruuveista asentamattomiin pyyhekoukkuihin, pikkuisia nippeleitä ja nappeleita, joille olisi parempiakin sijoituskohteita, mutta joita siltikään ei koskaan siirretä pois. Tai, ehkä teen sen  tyhjennyksen tänään vihdoinkin.





Yksi keittiömme parhaista puolista on tämä uuni-puuhella-yhdistelmä. Se taitaa olla sen verran kookas ja merkittävä asia puulämmitteisessä talossamme ja elämässämme, että kirjoitan siitä kokonaan oman tekstinpätkän jossakin vaiheessa. 

Tämähän alkaa taas lämmetä tämä kirjoitusintoni. Siis ensi kertaan, joka toivottavasti on ennen vuodenvaihdetta!:)

22 kommenttia:

  1. Edelleen huokailen ihaillen kotianne. Ehdottomasti yksi kauniinpia "vanhoja" uusia koteja, joita olen eläissäni nähnyt blogimaailmassa tai muuallakaan! Ja onpa käsistään taitava mies! Jos jaksat ja ehdit kirjoittaa sekä ottaa kuvia, taatusti luen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja, olen aivan häkellyksissäni tuosta kommentistasi.<3 Ja minä kiitän nöyrästi!
      Mieheni on kyllä käsittämättömän kätevä, hän kuuluu siihen ihmisryhmään, joka osaa melkein kaiken mihin ikinä ryhtyykään, vaikka olisi täysin kokematonkin. Ja jos ei osaa, niin sitkeyttä opettelemiseen löytyy. Nuo piirteet on aika hyvin hyödynnetty tässä meidän projektissa, voit ehkä sen arvata! :D
      Ollaan kuulolla!

      Poista
  2. Ihan sanattomaksi vetää, kaikki on niin kaunista keittiössännekin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! Kyllähän täällä silmä lepää, turha käydä sitä kiistämään. :)

      Poista
  3. Ihanaa, kun olet taas päivittänyt Blogia. Monesti ehdin käydä kurkkimassa
    eikö mitään kuulu.
    Ihanasti remontoitu talo. Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tänne kuuluu vaikka ja mitä, mutta välillä on vain niin työn takana saada kuulumisia tänne saakka. Onneksi välillä aina joku innostuspuuska tulee. :)

      Poista
  4. Ihan mielettömän hienoa työtä olette tehneet. Tuo keittiö on kuin helmi. <3 Voisin muuttaa teille.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa asumaan! Meillä olis yläkerta vielä remontoimatta. Siellä olis tilaa yhdelle tai kahdelle alivuokralaiselle, tosin sitten pitäisi vain ensin vähän remontoida ja rakentaa. Onko taitoa/innokkuutta? ;)

      Poista
  5. Uskomattoman kaunis keittiö, melkein pyörryttää! :o

    Emilia

    VastaaPoista
  6. Teijän koti on kyllä niin kaunis, että melkeen itkettää. Niin hyvällä värisilmällä valittu nuo kaikki sävyt. Tekisi ihan mieli tulla sinne paikanpäälle ihastelemaan ja nostamaan hattua, kun osaatte elää niin teidän näköistä elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ellen, älä sinä siellä itke, vaan tule joku päivä katraasi kanssa nostamaan hatun sijasta vaikka kahvikuppia meidän ruokapöydän ääreen! :)

      Poista
  7. Mikä ihana yllätys että oot jaksanu päivittää blogia! Kiva kuulla että puut on päässy hyvään kotiin. �� Teidän koti on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista koskaan näkemästäni. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, tuo on kommentti, joka aina vetää hämilliseksi. Kiitän ja kumarran, ja samalla pahoittelen, että taas en ole jaksanut ja ehtinyt jakaa enempää tästä projektistamme! Mutta yllätyksiä taas saattaa joskus olla luvassa. :D

      Poista
  8. Siis aivan käsittämätön tuo keittiökin!! Upea! Vähänkö teillä on arvokas talo, kun kaikki on alusta asti itse tehtyä! Mieletöntä taitoa, ahkeruutta, sinniä, värisilmää ja yhteistyötä! Ihan vertaansa vailla tää teidän koti! T. Marianne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne ylisanoistasi!
      Onhan tämä ihana ja arvokas, jos ei rahallisesti niinkään, mutta tunnearvoltaan eniten!
      Täällä me ollaan kuin kotonamme. Usko tai älä! ;)

      Poista
  9. Saan tästä voimaa ja inspiraatiota! Talonne oli todella huolenpidon tarpeessa ja nyt näyttää uskomattoman kauniilta ja viihtyisältä! Miehesi asenne työhön on mahtava, jos mies pystyy kaikkeen tuohon jopa ilman aiempaa kokemusta, miksi ihmeessä en minäkin, vaikka nainen olenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos pystyn jotenkin välittämään voimaa ja inspiraatiota, se tuntuu mukavalta!
      Minä olen sitä mieltä vahvasti, että tuo pystyminen ei ole ollenkaan sukupuolesta kiinni!
      Meillä mies on käsittämättömän taitava ja kaikkeen kykenevä, mutta varmasti paljolti sen asenteenkin ansiosta, että kokeilemalla ja tekemällä oppii.
      Minä itsekin olen oppinut ja pystynyt ja kyennyt, aika pitkälti tämä on meidän yhteisprojekti! Minun tekemistäni vain välillä rajoittavat pienet lapsemme, joita kyllä yritämme karaista työhön mukaan. :)

      Poista
  10. Upeaa, että olette pelastaneet vanhan, hienon talon! Kaunista on! Ihailemme sitä täältä vastarannalta(;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos viestistä sinne vastarannalle, ja tervetuloa teelle/kahville milloin vain! :)

      Poista
  11. Laitathan meille jonkun joulupäivityksen. Olisi ihana, kun teillä niin tunnelmallista muutenkin. Löytyykö teidän koti Instasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. kotimme on instassa nimellä "kaitalassa". Tervetuloa seuraamaan siellä kanavalla. Se sopii tämänhetkiseen varsin kiireiseen elämäntyyliin jotenkin paremmin, ja kuvia päivittyy sinne useammin kuin viidesti vuodessa. ;D

      Poista