Kesä on ollut aika sumuista. Kelien puolesta varsinkin, ja viime viikkoina vähän muutenkin. On yritetty niin täysillä saada rakennuksella asioita eteenpäin, että muu elämä on jäänyt vähemmälle. Onneksi aina hetkittäin on ollut sellaisia utuisen seesteisiä ja rentoja päiviä, niiden voimalla tuo raksaräpikointikin on kai onnistunut.
Viime viikolla on tapahtunut suurensuuri asia. Uuninmuuraaja sai urakkansa valmiiksi, ja meidän leivinuuni-puuhella patsastelee komeana ja kauniina keittiössä. Se on niin hieno, että aijjai.
Kolmen viikon aikana se sinne keittiöön nousi, ja millä ammatti- ja käsityötaidolla tuo muurari sitä teki, eipä sitä voinut kuin mykistyneenä ihailla.
Tämän uunin tiilien lisäksi meillä on taas putsattu ja kannettu vanhoja tiiliä pihan perältä palomuurien ja yhden piipun korjaustarpeiksi. Onneksi on ollut talkookäsipareja apuna siinä hommassa. Ja kodinhoitohuoneeseen tulevan pesuhuoneen lattialaatan valussa meillä kävi taas sellainen tehotalkootiimi, että oksat pois. Punaisia paitoja vain vilisi eestaas, ja homma tuli tehdyksi, ja muutama muukin homma kaupanpäälliseksi. Kannattava kauppa, ainakin meille! (Siis vieläkin kiitokset teille kaikille jotka meitä olette seurallanne ja työpanoksellanne ilahduttaneet!)
Minä olen saanut edistettyä maalausurakkaani, ja M on päässyt muurailemaan. Pienimies osallistuu innokkaasti kaikkiin talon töihin, lopputulos ei vain aina ole se toivotuin.
Lomankaipuu on suuri, miltei ylitsepääsemätön, mutta muutaman päivän päästä leppuuttelemme jo työn uuvuttamia käsiä ja päitä saaristomeren aaltojen liplatuksessa. Hyvät tuulet ja aurinkoiset säät on jo tilattu, ja ajatuskin tuosta lomasta ja sen herkullisuudesta saa suupielet nykimään, sormet pyrkivät naputtelemaan tekstin sekaan fiilistelysanoja ja hehkutusta, mutta pidän ne kurissa vaikka väkisin, ja säästän viimeiset sormivoimat pensselin heilutteluun ja sittemmin köysien käsittelyyn.
Kiitos ja kuulemiin!