maanantai 9. toukokuuta 2016






Huhheijaa!
Kevät alkaa olla jo pitkällä, ja päivät tuntua kesäisiltä. 
Lumet, joita näköjään tuossa edellisessä päivityksessä vielä näkyi, ovat menneen talven juttuja, samoin kuin jännitys ja pelko postilaatikolle kävellessä. Se on ollut ihan todellista tuo jännitys. Aina jos postilaatikon kannen alta on pilkistänyt iso kirjekuori, on sydän hypähtänyt kurkkuun ja syke kiihtynyt kummasti. 

Enää ei tarvitse jännittää, saimme nimittäin männä viikolla kuulla ja lukea ilouutisen ensin puhelimesta ja sitten siitä pelätystä suuresta kirjekuoresta; Hallinto-oikeus tuomitsi tulipalotonttia koskeneen kiistan meidän hyväksi! Olihan se ihan mieletön juttu! Kahden vuoden epävarmuus, ja se suuri epäoikeudenmukaisuus, jota koimme kunnan virkamiesten kanssa asioidessamme, loppui. Päätös ihan oikeasti kevensi hartioitamme roimasti, suupieletkin tuntuvat nykyään keveämmiltä, samoin hengitys, askeleista puhumattakaan. 

Ihan olimme asennoituneet niin että kunta sen tontin meiltä pilkkahintaan vie, jättää meidät nuoleskelemaan näppejämme ja maistelemaan pahaa makua joka näissä asioissa oli jatkuvasti vain voimistunut. Yllätys oli toki mieleinen, mutta vaatiihan se vähän totuttelua elää ilman sitä epävarmuutta. :) 
Kaikki tontin jatkoa koskevat asiat ovat vielä aivan auki. Vaihtoehtoja on nyt tietenkin enemmän kuin ilman rakennuslupaa, mutta oikeastaan me ollaan vasta fiilistelty sitä isointa ja tärkeintä asiaa, sitä että oikeus voitti ja asiat menivät niin kuin piti! 

Kevät on tuonut tullessaan muutakin. Laituriprojekti alkaa olla loppusuoralla, osa kansilankuista vaatii enää kiinnikkeitä, sitten päästäänkin pian jo uimaan ja saunaan pesuvesiä nostelemaan.

Edellinen viikko vietettiin ystäväperheen verstaalla keittiökaapistoja nikkaroiden. Mikko siis nikkaroi, minä pidin huolta pienistä poikasistani, ja nautin kotiväen ja ystävien seurasta. Nyt rungot odottelevat maalausta ja asennusta ja sisuksia. Tuosta aiheesta kuultaneen lisää myöhemmin kuvien kera.

Viimeinen viikko on täällä ollut ihan ihanaa kesää! Sisätiloissa ei paljoa viihdytä, vaan nautitaan auringon tuomasta lämmöstä ja kesän uutuudesta. Pihasuunnitelmia pyöritellään päässä ja vähän paperillakin, maaurakoitsijakin kävi jo katselemassa tulevaa työmaataan. Tänä kesänä on ihan oikeasti tarkoitus saada pihasta piha, antaa savivuorille ja purukasoille kyytiä, pistää nurmea kasvamaan ja istuttaa lisää puita ja

Viikonloppuna sain kaksi rakasta serkkutyttöä ja yhden pikkuveljen kylään. Perjantai-päivän puhdetyönä pistimme vanhan, lahon ja ränsistyneen leikkimökin kappaleiksi juhannuskokkoa odottamaan. Nyt on näkymä salin ikkunasta riihelle päin kaksinverroin kauniimpi ja yksi mieltä painanut asia taas pois päiväjärjestyksestä. (Kiitos V&K&A!)



Palataanpa asiaan, vähän useammin, toivottavasti! :)