torstai 26. marraskuuta 2015

'

Kaitalassa kahlataan lastujen ja purujen seassa. Välillä siivotaan, tunnetaan olo hetken verran innokkaaksi, että eiköhän tänne voisi jo muuttaa, ja sitten taas sitä möyhöä kertyy jostakin. :) Sotku pitää jalat tiukasti maassa ja mielen malttavaisena. 

Lastut ja möyhöt ja muut ovat olleet peräisin erilaisista lauta-asioista. Kattopaneeleiden työstö tuotti läjäpäin herkullista sytykemateriaalia, joka kerättiin osittain talteen. Meillä oli varastossa viime kesänä kenttäsahalla sahattua mäntylautaa. Siitä haaveilimme saavamme samantyylistä kattopaneelia, jota olimme kesällä Stundarsin museossa ihastelleet. 

kuva Stundarsista
Mieheni kun on kova toteuttamaan haaveita, otti hän oikeanlaiseksi teroitetun käsihöylän käteen ja alkoi höyläämään. Siihen sen piti jäädä, kun ei ollut jyrsimeen reunan helmen tekemiseen tarkoitettua terää, terän tilaaminen tai teettäminen tuntui vähän ylimääräisen työläältä ja hintavalta hommalta. No, lähimmästä rautakaupasta v-uraa tekevä terä jyrsimeen, ura laudan reunaan ja reunan pyöristykset vielä käsihöylällä. Siinä oli helmi paneelin reunassa. Helppoa kun sen osaa, tai paremminkin viitsii. 




Kun paneeleita oli aimo pino valmiina, hain minä Sateenkaariväriltä öljytemperamaalia. Ensimmäisen kerroksen maalasin sävyttämättömällä maalilla, mutta koska jälki oli niin puhtaan valkoista, sekoitin toiseen kerrokseen keltaokraa. Ihanan helppoa maalia oli tämä maalata! 




Tällä erää tehtiin vain saliin tulevat kattopaneelit. Täytyi siirtyä salin seinien pariin, ja takaisin lattialankkuista tuttuun maailmaan. Salin seiniin meillä tulee ikkunoiden alareunaan ulottuva vaakapaneeli. Materiaalina on sama kuin lattiassa, leveä lankku, kolme päällekkäin. 

Vaikeaa oli miettiä mitä salin seinille halutaan. Tässä vaiheessa jätämme hirsiseinän näkyviin, mutta jotenkin se tuntui liian arkiselta. Ja koska tila on niin suuri, ajattelimme, että pelkät tasaiset seinätkään eivät tähän huoneeseen sovi. M oli puhunut haluavansa peilipaneelit, minä taas en niin kruusaillusta innostunut. Kai tämä oli joku välimallin kompromissi. Mutta   tämä kompromissi vaikuttaa oikein lupaavalta. 



Tällä rakennustyömaalla on ollut aika monta erilaista kettiöviritelmää. Tässä viimeisin, joka on tosin jo syrjäytetty ihka oikealla jääkaapilla. Mutta ihan hyvin toimi tämäkin. Ei vain saa olla kovin vaativaa emäntää paikalla. 




Leppoisaa loppuviikkoa!


lauantai 21. marraskuuta 2015




Talvi tuli, ihan yllättäin. Mutta ei haittaa! Kaikkialla on niin kaunista ja tunnelmallista! Pihapiirin pöyhityt multa-ja savipihat peittyivät, samoin "puutarha", kaikkine keskeneräisyyksineen ja risukoineen. Valoakin tuo lumi kummasti toi tullessaan. Ja iloa, ihan isollekin ihmiselle!
Sisälläkin on jotenkin kauniimpaa, ehkä johtuu juuri siitä, että ulos katsoessa silmiin osuu lumen kuorruttamat puut ja maat. Ja lämpö sisällä tuntuu entistäkin ihanammalta.



Me ollaan saatu jokaikiseen huoneeseen lattiat paikoilleen. Ja sekös vasta onkin juhlavaa. Koko taloa pääsee nyt kiertämään ilman lautoja tai työkaluja tai roikkahässäköitä suurempia esteitä. Pojunenkin kirmaa huoneita ympäri lelukärrynsä kanssa innoissaan. On tilaa palloakin potkia.

Lattiaurakka kun saatiin päätökseen, tartuttiin, tai M tarttui, kattolautojen pariin. Nyt on salin katon verran kaunista lautaa/paneelia odottamassa maalausta ja kattoon laittamista.  Kerron paneeliprojektista ensi kerralla kun on kuvia näyttää, tämä kerta mennään puhelimen kuvilla.

Keittiön leivinuuni ja puuhella ovat olleet ahkerassa käytössä. Aamulla ensimmäisenä saa jompikumpi tai kumpikin tulet pesäänsä, ja hieman myöhemmin padallisen ruokaa kitaansa hautumaan. Puuhella on nopea ku mikä, leivinuuni lämmittää pitkään, hellan paistouunikin on näppärä ruoan lämmittämiseen. Yhtenä iltana pistin valurautapataan maitoa, ohrasuurimoita, suolaa ja voita, ja padan uuniin jälkilämmöille. Aamulla kun tultiin raksalle, odotti lämmin, ja erittäin maukas ohrapuuro luukun takana. Sitä kelpasi mustikkakiisselin kanssa makustella.


Valoisaa viikonloppua!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Lattialankkujen asennuksesta jokunen sananen ja kuvanen. 
Viime talvena vietimme viikon metsässä kuusia kaataen. Nuo kaadetut puut kärrättiin kaadon jälkeen sahalle, jossa ne  sahureiden toimesta sahattiin ja kuivattiin ja höylättiin ja jyrsittiin melkein valmiiksi lattiatavaraksi. Parisen viikkoa sitten kuorma kärrättiin pihamaallemme, josta jälleen reippaat talkookädet ne kantoivat sisälle lämpimään ja kuivaan asennusta odottamaan. Kauaa ei tarvinnut lankkujen odotella. Intoa ja paloa tuohon hommaan varsinkin miehelläni oli varastoituna isot määrät. Piti vain hankkia muutama työkalu ja keksiä miten homma luistaa parhaiten, missä järjestyksessä huoneet kannattaa lankuttaa ja niin edelleen.

Koska lankut ovat kiilamaisia, ja ne on sahattu puun luonnollisen muodon mukaan, tyvestä leveämmäksi ja latvasta kapeammaksi, täytyy jokainen lankku sovittaa erikseen, siis varata toisiinsa sopiviksi. Se käy varsin näppärästi yläjyrsimellä, jonka terä jyrsii kahden vierekkäin asetellun lankun välin siten että saumasta tulee siisti ja tiivis. Siihen saakka homma käy kuin tanssi konsanaan.


Sahalla ponttia varten tehdyn uran jyrsintä ei vain ollut mennyt jokaisen lankun kohdalla ihan putkeen. Jostain syystä ura saattaa lankusta riippuen heitellä jopa useita millimetrejä, jonka takia vierkkäiset lankut eivät yksinkertaisesti sovi yhteen, vaan uraa täytyy leventää ja välillä myös syventää, jotta pontti mahtuu uraan ja lankut napsahtavat kiinni niin ettei rakoa jää. Haasteita siis riittää. 

Kun ura on saatu sopivaksi, on hienosäädön ja asennuksen aika; sähköhöylällä pienet viisteet lankun reunaan ja käsihöylällä ponttiuran reunojen "avarrus". Sitten pyöristetty vanerisoiro uraan, ruuveilla lankku pontista lattianiskoihin kiinni, ja seuraavaa lankkua varaamaan.  Helppoa ja yksinkertaista, vai mitä? ;)


Kaikesta tuosta nykyrakentamisesta poikkeavasta säädöstä huolimatta työ on mukavaa, innostavaa ja palkitsevaa! Ja lisäksi kaikkea muuta raksalla olemista helpottavaa, kun ei enää tarvitse lentää liihotella ympäriinsä paperisia pettäviä lattioita varoen, vaan voi ihan oikeasti tömistellä menemään vahvalla lankkulattialla. 


Minä (ja todistettavasti myös mieheni) nautin lisäksi siitä käsityön fiiliksestä. Että höylä luistaa ja leikkaa kaunista kiharaa lastua, puu tuoksuu ja että homma on melkein niin käsityötä kuin olla ja voi. Eikä mitenkään voi kieltää sitä etteikö hyvänolontunnetta toisi myös se seikka, että me ihan ite ollaan ne puut kaadettu sieltä metsästä silloin räntäsateisena maaliskuun viikkona. Noh, meneekö jo liiaksi itsetyytyväisyyden puolelle?


Vielä toisen pään huoneet ovat lattioita vailla, mutta mikäli kummempia viivytyksiä ei tule, on ensiviikon loppuun mennessä joka puolella taloa turvallista kävellä. 
Mukavinta on tällä hetkellä se, että koko perheellä voidaan hetkisen pätkää viettää päivät raksalla yhdessä puuhastellen, M kun pitää isyysvapaitaan. Ja kyllähän se vaikuttaa melkoisen paljon etenemistahtiin! 


Luksukselta tuntuu myös lämpö sisällä ja leivinuunin lämmitys. Helppoa elämää kylmässä vietetyn alkusyksyn jälkeen. ;) Poikanenkin viihtyy raksalla uskomattoman hyvin aamusta iltaan, ajaa autoillansa ja traktoreillansa pitkin pururatoja ja kaapeliviidakoita. Peltoritkin ovat pysyneet parin päivän harjoittelun jälkeen korvilla ja harha-askellukset lattiattomille alueille vähentyneet lähes nolliin. Vasara heiluu jo lähes ammattimaisesti ja saha  liikkuu edestakaisin, joskaan ei meille vanhemmille mieluisilla paikoilla. 

Pää surisee suunnitelmista. Maalisävyjä, seinämateriaaleja, toteutustapoja ym. ollaan mietitty kovasti. Polttelee päästä lattian jälkeen sen kaiken muun näkyville jäävän kimppuun. 

Ps. Miehelläni on armoton höyläkuume. Mikäli joku tuttu sattuu kirpparilla tai vastaavilla törmäämään metallirunkoisiin käsihöyliin ja viitsii vaivautua ottamaan M:n yhteyttä, niin ota ihmeessä. Jos kapistus osoittautuu laadukkaaksi ja sopivaksi, tehdään kaupat ja saat välityspalkkion. :) 
Tori ja huutonetti ja lähimmät kirpparit on koluttu, vielä toistaseksi turhaan. 

Palaamisiin!