sunnuntai 2. huhtikuuta 2017





Kevättä!
Aurinkoa, vesisadetta, ankaraa tuulta, lumien sulamista ja puroja siellä täällä. Aivan ihanaa!

Auringon säteitä jo aamutuimaan, ja ikkunoiden läpinäkymättömyyttä! Ei niin ihanaa tuo jälkimmäinen, oliskos jossain vapaaehtoisia ikkunanpesijöitä?

Uusia töitä, uutta yrittämistä ja kiirettä. Sen myötä hiljaista blogielämää. Opettelua siihen että työpäivän jälkeen ei riitä energiaa kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, vaan ehkä vain niihin pakollisiin arjen asioihin (jos niihinkään). Ja jos sitä ei ole vielä oppinut, tuntuu arki kiireeltä ja suorittamiselta. Mutta pikkuhiljaa se menee kaaliin sekin, toivottavasti. 

Remppaa, rempan keskellä asumista ja siihen kyllästymistä, toisena päivänä sitten suurta nautintoa ja kiitollisuutta siitä että homma etenee. (Suuri kiitos timpurin, ja lauantaipäivien!)





Isoa iloa ja helpotusta siitä että osa asioista alkaa löytää omat paikkansa. Aivan kaikki ei ole enää aivan täysin keskeneräistä tai väliaikaista. Pesukone on siellä missä kuuluu, vaatteet löytyvät omista kaapeista, ruoka-aineita ei tarvitse metsästää epämääräisten laatikkoviritelmien ja kasaantumien kätköistä, hampaiden pesu voi tapahtua kodinhoitohuoneessa, ja suihkukin toimii! Mitä siitä, vaikka katossa ei olisikaan vielä paneelia, tai lattiaa ei olisi maalattu. Kyllä ne joskus vielä sinne ilmestyvät!





Pakko tässä yhteydessä hehkuttaa sitä tunnetta, mikä tällaisen projektin keskellä on ihana ja aika monesti koettu. Että jostakin nykypäivän perusasiasta ja itsestäänselvyydestä muodostuu huomaamatta ylellisyysasia. Esimerkiksi tuo omassa suihkussa käyminen kolmen suihkuttoman vuoden jälkeen on melkoinen ylellisyystoimenpide. Vaikka erittäin mallikkaasti pärjäsimme ilman sitäkin, onhan meillä pihasauna. Ja jos täytyisi valita pihasaunan ja suihkun välillä, niin aivan varmasti valitsisin edelleenkin sen saunan! Niin rentouttavia juhlahetkiä se on pitkin talvea taas tarjonnut avantoineen! 





Hoitopaikkarumbaa, totuttelua rytmikkääseen arkeen. Uuden  ja ihmeellisen odottelua, malttamattomuuttakin. 

Uunin muurauksen ja uusien uunien ihastelua ja pientä alkulämmittelyä. Rapattujen pintojen maalaamista ajatuksentasolla,  että maalatakko vaiko eikö. (Uunikuvia näette joskus myöhemmin)

Värisävyjen kanssa painiskelua. Hikistä hommaa se, kun koskaan melkein ei oikein tiedä osuuko oikeaan vai aivan väärään. 

Paneelia, lautaa ja listaa. Höyläystä, maalausta, panelointia. Lastenhuoneen makulatuuripaperointia, tapettivalintojen vaikeutta ja mahdottomuutta. 





Pihahommien ihanuutta puiden kaadon muodossa, auringonsäteiden lämmittävyyttä ja syksyllä kylvetyn nurmikon kasvun ja sipulikukkien nousun odottelua. 

Vanhimman ja pelastettavissa olemattoman saunan purkua. Tilaa uusille saunasuunnitelmille ja -haaveille. 






Sellaista kevättä täällä. Entä siellä?