maanantai 14. syyskuuta 2015


Kuvaterveisiä, sellaisia sekalaisia, menneiltä viikoilta! Touhua ja iloa, ja iloista touhuilua, on ollut monena päivänä. Säät ovat suosineet ja talon kunnostus on edistynyt. Nyt saa talvikin, tai ainakin syksy sateineen, tulla, ulkovuorilaudat kun on saatu paikoilleen ja piakkoin ikkunatkin kaikkialle. Ihania veljiä minulla (ja miehelläni), heidän ison apunsa ansiosta sade ei enää pääse kastelemaan tuulensuojalevyjä. 






Meillä on käynyt iloisia talkoilijoita. Isompia ja pienempiä, reippaita kaikki. Soppaa on keitelty parhaimmillaan reilun parinkymmenen litran kattilalla, välillä aamukahvia on hörpiskelty yksikseen omassa rauhassa, pihan ääniä kuunnellen ja työn jälkiä ihastellen. Pihan puut on todettu riippumattoiluun sopiviksi ja iltanuotion lämpö syksyistyvässä illassa ihanaksi. Näitä hetkiä on mukava talvella(kin) muistella. 





Taitavia, innostuvia ja suurisydämisiä ystäviä meillä! Rohkeutta tarttua erilaisiin hommiin ei heiltä ole puuttunut. Onpa joku tainnut jonkun uuden taidonkin oppia. Hämmästellä on täytynyt, ja ihastella ja ihmetellä. 



Ikkunaprojekti alkaa olla vihdoinkin voiton puolella. Aika monta siveltimen vetoa on tullut sipaistua, välillä niin monta, että on meinannut pensseli lentää seinään. Jotenkin tämäkin homma oli sellainen, että ennen ryhtymistä sen kuvitteli huomattavasti pienemmäksi. Mutta, olisihan se täytynyt tajuta, ettei kahdeksaakymmentäkolmea pokaa ja kahtakymmentäviittä karmia kahteenkertaan maalaa ihan hetkessä. Maalaus on ollut välillä hyvinkin rentouttavaa ja puhdistavaa puuhaa. Aivot ovat saaneet olla narikassa, vakaa käsi ei. Palkitseva oli se hetki, kun ensimmäiset ikkunat saimme paikoilleen, ja varmasti myös se, kun viimeistä asentelemme. 





Ulkovuori kiertää nyt hienosti koko talon ympäri. Lapista kotoisin oleva kuusilauta oli miesten mukaan todella laadukasta ja helppoa asennella. Siis varauksettomat suositukset Vaaran sahan lautatavaralle! Lautojen saumojen päälle tulee vielä kapeat pystyrimat, ja ikkunoiden ympärille vuorilaudat. Vuorilautojen mallia on mietitty, katseltu vanhojen talojen vastaavia, mutta vielä ei ole seljennyt minkälaiset nikkaroimme. Että eipä tämä vieläkään valmiiksi tullut, vaikka iso askel on taas eteenpäin päästy. Talon etuseinä suorastaan huutaa kuistia kaunistuksekseen. Vanha ja huonokuntoinen, jo purettu kuisti tullee toimimaan innoittajana sitten joskus kun kuistinrakennuspuuhiin ehdimme.


Lämpimiä ja kauniita syyspäiviä sinne ja tänne!