perjantai 19. joulukuuta 2014


Meidän talo se on. Unelmien koti. 

Eilen illalla mietittiin M:n kanssa sitä, että elämmekö unelmaamme. Joiltain osin vastaus oli myönteinen, mutta joiltain osin sellainen, että ei ihan vielä. Kevättä ja valoa oli tilauksessa ja toiveissa. Isoin toteutumaton unelma tällä hetkellä on omaan kotiin muuttaminen. Se vain on asia, josta jaksaa päivittäin unelmoida. Ja niinhän se on, että hyvää kannattaa odottaa...

Mutta. Malttamattomuus kalvaa. Kirpputorilla tulee mieleen, että tuo taulu sopis hyvin meille, noista kupeista olis kiva hörppiä iltateetä keittiössa. Nämä räsymatot saattais olla sopivan pituisia saliin ja tuo peili sopivan pieni  ja sievä porrasalusvessaan. 
Raksalle ajaessa intoutuu haaveilemaan, että miltäpä tuntuisi tulla pihaan, jos vastassa olis lyhty portinpielessä, kuistilla valot vastaanottamassa, ja sisällä omat tavarat joko siististi tai sikinsokin, mutta sisällä kuitenkin. Ei kylmässä varastossa tai sijaiskämpässä. 
Viikonloppuvisiitiltä palatessa saattaa leikitellä ajatuksella, että  jos nyt asuttais Kaitalassa, oltais kotona niin ja niin monta minuuttia aiemmin, voitais laittaa sauna lämpiämään ja odotellessa huudella talon toisesta päästä toiseen päähän. Ihan vaan huvikseen, kun olis tilaa missä huudella. Piilostakin voitais leikkiä. Tai rokeejapokee. 


Malttamattomuuteen on olemassa lääkettä. Realismi-nimeltään. 
Jos näin joulukuisena sateisena tuulisena iltana menee paikan päälle, yhtäkkiä ei teekkään mieli kantaa niitä raidallisia ja värikkäitä räsymattoja sisään. Lämmintä teetä sensijaan alkaa tehdä mieli. Hyvä näin, sillä mitä pidempään maltamme odottaa, sen paremmalta muuttopäivänä tuntuu. Niin minä uskoisin. 


Tällä viikolla on piiput muurattu valmiiksi. Ja kattoa purettu. Kun katolta on saatu vanhat päreet ja risat huovat pois, on aika taas rakentaa uutta kattoa vanhan tilalle ja päälle. Ei sillätavalla perinteisesti, että katto pois ja tilalle uusi,  vaan niin, että uusi tehdään vanhojen rakenteiden päälle.  Saadaan sillätavalla kattoon korotusta, ja yläkertaan pienet haukkaikkunat valoa tuomaan, ja toki muutenkin avaruutta. (Ideasta saa kiinni jos vertaa blogissa aiemmin esiteltyjä talokuvia noihin arkkitehdin piirtämiin luonnoksiin.)

Muitakin muutoksia on luvassa. Huonejärjestys ei säily lainkaan ennallaan. No, sali on sali, sitä emme siirrä tai pilko, jotenkin tuntuisi häväistykseltä koskea neljänkymmenenneljän neliön kokoiseen huoneeseen ilman todella painavia perusteita. Vielä kun kyseessä on huone, joka on paitsi meidän oleskeluun ja rauhoittumiseen, myös ystävien kanssa seurusteluun tarkoitettu paikka. (Pst. yksi isoista haaveistani on joskus täyttää tuo huone ihanilla ihmisillä, iloisella yhdessäololla ja vaikkapa kauniilla musiikilla. Ja vieläpä mahdollisimman usein!) Sitä ennen haluan seiniin pinkopahvia ja jonkun kauniin värisävyn. Ja monta kaunista esinettä seinille, lattialle, kattoon.  

Sali siis säilyy ennallaan, ja porstua paikallaan. Keittiö apukeittiöineen taisi olla edellisessä elämässään pääosin piian ja emännän valtakuntaa. Meillä ei olla ihan niin vanhoillisia, siksipä haluamme sen keskemmälle taloa. Sopivasti siihen ruokasalin viereen, joka muuten on kai aiemmin ollut samaisessa käytössä. Sitten on vielä makuuhuoneet, joita oli kaksi, ja joita tulee olemaan jatkossakin kaksi. Toinen, meidän vanhempien makuuhuone tulee vanhan keittiön paikalle, ja lastenhuone siihen, missä joku muukin on ennen meitä pitänyt makuuhuonettaan. Ja niiden väliin rakennamme kodinhoitohuoneen johon tulee suihku ja vessa. Apukeittiöstä, josta aiemmin nousivat myös portaat yläkertaan, saattanee tulla työ/rentoutumis/kirjasto/musiikkihuone. Suunnitelmat tuolle pikkiriikkiselle järvenpuoleishuoneelle ovat lennokkaita ja villejä, todellisuuden epäilen olevan lähempänä varastohuonetta. :) Sitten on  kuisti, joka  rakennetaan uudelleen pikkuisen sivuun edellisestä paikastaan. Siksi, että kulku yläkertaan saataisiin lähtemään järkevästi eteisestä. Ja että portaiden alle mahtuisi vielä vessa. 



Mukavahan se olis laittaa myös muutama todellinen kuva paikanpäältä. Mutta pistän syyksi sään ja pimeyden. Nämät kelit eivät innosta ulkoiluun tai valokuvaamiseen. Jospa jouluna saisi kerättyä energiaa ja kuvailuinnostusta, ja jospa tuo pian koittava talvipäivänseisaus muuttaisi tätä pimeystilannettakin valoisampaan suuntaan.

Vielä yksi haavepälkähdys: Jos asuisimme jo Kaitalassa, tänä jouluna kuusessa olisi tuplamäärä kynttilöitä. Ja pihalla triplamäärä lyhtyjä ja soihtuja. Ja kvartaalitalous onkin se, mitä tulee tuplan ja triplan jälkeen seuraavaksi mieleen. Mutta se ei minua tänä jouluna kiinnostaisi! Keskittyisin vain niihin kaikkiin pieniin kauniisiin valonlähteisiin, joulun ytimeen, Bachin ym. mestareiden  sykähdyttävään musiikkiin, suklaaseen, ihanaan ruokaan ja niin edelleen ja niin edelleen. Tule joulu kultainen!


6 kommenttia:

  1. Löysin kuun alussa blogisi ja luin läpi sekä olen käynyt täällä kurkkimassa uutta kirjoitusta. Aivan ihana talo ja blogi. Kaitala oli varmaan tarkoitettu teille kun pysyi myynnissä. Haaveet on hyvästä, sinun jouluiset kuulostivat oikein mukavilta. Olkaa varovaisia kynttilöiden kanssa ja eikö nyt ole sellaisia led- kynttilöitäkin. Ensi jouluna olette jo paljon lähempänä haavettasi! Hyvää joulunaikaa! -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi, M!
      Joulu meni, ja toivottavasti ensi jouluna haaveet olisivat jo osittain ainakin muuttuneett todeksi.
      Varovaisia ollaan, vaan led-kynttilöihin "alentuminen" tuntuisi vaikealta. Vanhassa vara parempi, ja oikeissa kynttilöissä kauniimpi valo! :)

      Poista
  2. Inga!!! Niin ihana kirjoitus taas! Odotan pikkiriikkisen minäkin sitä, että saamme istua siellä ihanassa salissa ja ja ja ja... tiedäthän... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TIEDÄN.<3
      Sitten nautitaan! Kunpa sen aika pian koittaisi.

      Poista
    2. Meinaatteko pärjätä yhdellä lastenhuoneella?:o

      Poista
    3. No, jos alkuun pärjättäisiin tuolla yhdellä. Ja jos tarvetta jatkossa lisähuoneille ilmenee, ja likviditeettiä jostain alkaisi ropista, niin yläkertaan on mahdollisuus huoneita rakennella. :)

      Poista