torstai 16. heinäkuuta 2015

Vuosi vierähti. Ihan tuosta noin vain. Tasan vuosi sitten, tänä samaisena heinäkuun puolenvälin päivänä meistä tuli Kaitalan isäntäväkeä, yhtäkkiä yllättäin ja sattumuksiltakin tuntuvien mutkien kautta. Pikkuhiljaa ollaan yritetty omaksua tätä roolia. Työn avulla lähinnä, nurkkia ja nurkkien sisuksia rapsutellen, kirjaimellisesti pintaa syvemmälle sukeltamalla. Vuodessa oppii jo jotain. Tänä kesänä muun muassa sen, miten kannattaa astella autolta talolle jalkoja lätäköissä kastelematta, tai sen, mikä ajoreitti on nopein raksalta kämpälle, mielessä tulevan yön ainiaan vähenevät tunnit. Leiripaikkakin on löytynyt arkea helpottamaan, joka yö ei tarvitse kaahata tuota nopeinta tietä unille, vaan silmät voi ummistaa omalla tontilla, omien pihapuiden katveessa, rantasaunan lämmön vielä mielessä ja iholla aistien.

Vuosi takaperin, kaupantekotilaisuuden jälkeen,  ennen purkukuntoisilla rakennuksilla varustellun tontin pihamaalle  ja talon seinäpapereiden alle pääsyä, arvuuttelimme että mitenköhän meidän käy, tuleeko meistä vanhan talon asukkeja vai saako tontti uuden päärakennuksen. Nyt mietinnässä on eniten se, että milloin meistä tulee vanhan, mutta uudistuneen talon asukkaita. Onneksi näin, sillä ovathan ne vanhat hirsiseinät ihanat. 

Viime vuoden kuva näyttää ihmeen idylliseltä. On lasikuistia, vehreää pihaa, punaista tupaa ja verhot ikkunoissa. Hymyilyttää niin että ei tiedä miten sitä oikein olisi. Ja olihan siinä olemistakin, tuollaisen talon herruuden painaessa perhosenkeveästi hartioilla ja vatsanpohjassa.



Vuodessa meno  voi muuttua tyrmäävästi harmaanpaan suuntaan. Sillä eihän tuossa tämän vuoden otoksessa ole mitään muuta väriläiskää kuin M:n housut ja liesimusta-putelin korkki, niin ja tottakai se ihanan helpottava tietoisuus siitä, että hirvittävä määrä hommia on saatu pois tehtävien asioiden listalta ja talo on vuoden työmäärän verran lähempänä asumiskuntoa. Vaatetuskin on saanut osansa vuoden harrastamisesta, ja poika vähintäänkin tuplannut pituutensa. Hymy on saattanut hetkittäin hyytyä väsymyksen tai stressin alle, mutta kadonnut se ei ole. Paljon on siis tapahtunut, mutta eiköhän jatketa samaan malliin!

6 kommenttia:

  1. Valtava muutos vuodessa- olette te sinnikkäitä työmyyriä! :) Talosta tulee todella ryhdikäs ja komea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonhan tuo on tuo tehdyn työn määrä. Mutta kun on omien käsien lisäksi ollut apuna pari käsiparia päivittäin, ja aina silloin tällöin ihania auttavia talkoolaisia, niin ihme olisi, jos ei jotain tapahtuisi. :) Kaksin emme olisi tähän kyenneet!

      Poista
  2. Onnea! Tästä on hyvä jatkaa. Teille tulee ihana koti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana tulee kodista, siitä ei ole epäilystäkään! :)

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoinen blogi tämä. Kirjoitat sujuvaa, mielenkiintoista tekstiä :) Voimia ja siunausta aikamoiseen urakkaanne!
    t. vierailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailija vierailustasi ja kommentistasi, ilahduin! Tervetuloa taas, jospa taas jaksaisin ja ehtisin kirjoitella joskus talokuulumisia. :)

      Poista