lauantai 12. marraskuuta 2016



Elossa ollaan! Kaikesta tästä (kuulemma ärsyttävästä) hiljaisuudesta huolimatta! Syytän siitä syksyä, sen mukanaan tuomaa väsymystä, sekä pientä poikaani, joka on saanut tietokoneeni laturinpiuhan imeskeltyä käyttökelvottomaksi, ja sitten myös itseäni, etten ole saanut hommattua laturille korjausta tai sijaista. Eipähän ole tullut notkuttua näytön ääressä, sen ajan olen käyttänyt tehokkaasti sohvalla  makoiluun ja tulen tuijottamiseen. Hah, uskoitteko tuota, en minäkään! Yllä oleva kuva on erään lauantain viikkosiivouksen ja lasten nukutusurakan päätteeksi otettu, se auvo kestikin ehkä 15 minuuttia. Sitten sain rakkaan pikkuveljeni kahvitteluseuraksi, joten tuleentuijotushetken katkeaminen ei harmittanut tippaakaan!

Huomasittekos, että meillä on uusi sohva? Se on ehkä kaunein tori.fi -ostos vähään aikaan. Hintaa huimat 160€, mutta kaupanpäällisenä saimme siitä pienen projektin. Kääk, mistä niitä riittää? Ja mikä on kun ei ihminen opi pysymään  niistä projekteista erossa? Vähän ovat jouset päässeet löystymään sohvalta, mutta silti se on aivan luksuksen tuntuinen ja pehmoinen sen puusohvan jälkeen. Korjataan sitten joskus.


 Meidän loppukesä, edellisen kertomuksen jälkeen, meni tiiviisti pihahommien parissa. Hommat jatkuivat aina tuonne lokakuun lopulle, kun saimme viimeiset puut istutettaviksi. Kolme isohkoa omppupuuta sekä yksi metsälehmus yrittävät nyt juurtua osaksi tätä meidän pihapiirin elämää. Toivottavasti onnistuvat, sillä olen hartaasti haaveillut ja makustellut kielelläni tulevia mehukkaita ompunrouskuttajaisia. Vanhempi poikamme on äitiinsä tullut, popsii omppua posket pullollaan, vaikka kilon päivässä jos luvan antaa. Ja M söisi omenapaistosta vaikka vuoden jokaisena päivänä. Pienimmäinenkin saa jo kahdella hampaallaan ihmeitä aikaan. Ja sotkua. 

Harras toive on myös se, että pihassa parveilevat peurat (jotka taas paljastuivat lumeen jääneistä jäljistä) tajuaisivat meidän haaveet isoista ja mehevistä ompuista, ja antaisivat puille kasvurauhan. Voi olla että haaveen lisäksi täytyy ryhtyä toimiin ja verkottaa puut ainakin näiksi ensimmäisiksi talviksi. 

Ehkä viikko siitä kun ylläoleva metsälehmuskin oli poljettu maahan kasvamaan, satoi taivaalta sitä ihanaa valkoista! 
Siitä me ollaan nyt nautittu, ja pakkaskelistä, joka sai järvenkin jäätymään. Kengät jalassa luisteltiin muutamana päivänä jäätä ristiin rastiin, ja sitten lunta tuli lisää, ja lisää. Nyt on valkoista ja valoisaa. Ja niin paljon kauniimpaa!





 Ja tuo aurinko! Se saa mielen riemukkaaksi ja paljastaa järkyttävän likaiset ikkunalasit! 

Olisiko teillä hyviä ikkunanpesuvinkkejä? Meillä kävi niin hullusti, että kesällä kun maalasimme talon punamullalla, tippui seuraavana tai sitä seuraavana (tai kun tarkemmin muistelee, niin suunnilleen kesän jokaisena) päivänä taivaalta vettä. Ja kun ikkunoiden yläpeltejä ei oltu vielä asennettu, valui sadevesi ja sen irrottama ruosteen värinen möhnä pitkin ikkunalaseja. Sen jälkeen lasit on pesty ehkä kolmesti, mutta silti valumajäljet vain pysyvät lasissa. Syksyn pimeydessä asia unohtui, mutta kun tuo ihmeellinen valo taas on näyttäytynyt, on näkyvyysongelma alkanut ahdistaa. 

Pientä se ei näytä ahdistavan, se leikkii onnellisena varjonsa kanssa ja haaveilee äitinsä tavoin kunnon mäenlaskukeleistä.
Kuulemiin!

5 kommenttia:

  1. Kokeile vesi+astianpesujauhe yhdistelmää ikkunoiden maalivalumiin. Seikoita seos ja laita kohtiin ja anna vaikuttaa ehkä noin 15 min sen jälkeen varovasti raaputa pois.
    Ohje löytyy blogista:
    http://pohojalaistalo.blogspot.fi/2015/08/kylla-muuten-lahtee-maalinpoisto-vinkki.html?m=0

    Jos ei lähde niin suosittelen etikkaa tai tärpättiä. Onko muuten remontti teillä sisällä missä vaiheessa? Olisi kiva kuulla myös siitä. -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä m! Etikka on kokeiltu jo, tosin aika laimeana versiona. Mutta kokeilen vielä tuota astianpesujauhetta. Oikeastaan maalivalumat eivät ole rapattavia, sellaisia kovia tai selkeästi näkyviä jälkiä. Enemmänkin öljyn ja pigmentin jättämiä sumeita tahroja. Plussakelejä odotellessa siis. (Ja jotain kummallista voimanpuuskaa) :)

      PIkkuhiljaa ollaan saatu sisäremppaakin taas käyntiin, jospa ensi kerralla kuulisit siitäkin. :)

      Poista
  2. Ihana kuulla teistä! Sielä on niin tunnelmallista että. Kunnon talvi ja joulu niin saahan se ihmeitä aikaan. Ihana tuo aurinko joka on jaksanut välillä paistaa! Minäkin ennen inhonnut talvea niin kummasti siitä alkaa nauttimaan mitä vanhemmaksi tulee.. ei nuo syksyn pimeät ja märät illat enään innosta yhtään. ;) ikkunanpesu vinkkejä en valitettavasti osaa kertoa..
    Sisäremontista minäki haluaisin kuulla. Mukavaa joulunodotusta sinne!!T salla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla!
      Nuo tuon edellisen kirjoituksen aikaiset lumet jo sulivatkin, mutta onneksi, oi onneksi, tämä viikko toi tullessaan lisää! Mikään ei ole niin synkkää kuin synkkä marras- ja joulukuu!
      Sisähommista kuulet piakkoin, jospa tämä kirjoittelu kiihkeytyisi kun sain laturin koneeseeni, ei tarvi enää päiväkausia latailla konetta ja todeta sitten että kymmenen minuuttia akkua jäljellä, ei ehdi kirjoittaa.
      Ihanaa joulunalusaikaa sinnekin! Kuvista (insta) päätellen siellä on satumaisen kauniita maisemia!

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista