"Voi, kun meissä olisi bloginpitäjän ainesta!"
Näillä sanoilla, ja siihen yhdistetyllä huokaisulla, sai Mikko vaimonsa liikkeelle. Jahkaaminen ei auta, eikä johda mihinkään. Tuumasta toimeen siis ja sanoista tekoihin. 

Aines taitaa olla heikkoa ja laiskanpuoleista, siinä mieheni oli oikeassa, mutta uskotaanpa siihen vanhaan viidakon viisauteen, että alku aina hankalaa ja lopussa kiitos seisoo. Sitä kiitosta ajatellen tähän leikkiin ryhdyttäköön. Sillä olisihan se vallan mukavaa vuoden, kahden tahi kymmenen päästä selailla kuvia, juttuja ja tunnelmia koetuista hetkistä ja vaiheista talon ja sitä ympäröivän elämän parissa. 

Siis päiväkirjameiningillä, rennonletkeästi, vähän niinkuin sinne päin. Ainakin näin aluksi. Korkeammalle ei aloittelijan edes kannata tähdätä. Ettei kuuseen kurkottaessa kapsahtaisi katajikkoon.