Viimeisin urakka tämän ison urakan sisällä on ollut aitan vintin tyhjennys. Jokusen viikkoa sitten tuumattiin kevyehkösti että voispa tuolta vintiltä vähän raivata tilaa ikkunoiden säilytykseen. No, tuumasta toimeen. Toimi vain ei ollut yhtä helppo kuin tuumaus, roinaa oli nimittäin tuonnekin saatu uskomattoman paljon säilöttyä. 

Tässä Kaitalan emännyyden aikana on eräs epäilykseni vahvistunut entisestään; taisivat olla majavia ne edelliset omistajat, kaikella kunnioituksella jo edesmennyttä isäntää ja emäntää kohtaan tämän sanon. Tai, no, saattaa siinä sanomisessa olla mukana jonkin verran hämmästystäkin, ja ripaus myös katkeruutta. Olisivat voineet meidät hieman helpommalla päästää! Mikko sanoi yhtenä tyhjennysiltana, että sanat "uskomatonta" ja "käsittämätöntä" ovat kokeneet suuren inflaation tämän urakan aikana. Ovat ehkä eniten käytetyt sanat tällä tontilla sitten isännyydenvaihdoksen. 

Majavaepäilyt johtuvat seuraavista syistä:

-Aitan vintillä oli noin tsiljoona makkaratikun näköistä keppiä. 

-Tikkujen lisäksi siellä oli noin muutama sata kuorittua ranteenpaksuista, puolesta metristä kahteen metriä pitkää kepakkoa

-Kepakkojen ja tikkujen välit oli tilkitty tyhjillä maitopurkeilla, kananmunankennoilla, tuohilla, muutamalla tennarilla, osiin puretuilla trukkilavoilla, käytetyillä varpuluudilla ja saunavihdoilla

-Lisäksi vintiltä löytyi ehkä pikkumökin seinien verran erittäin naulaisia purkulautoja

-ynnämuuta, ynnämuuta…

-tämä kaikki tuiki tarpeellinen "tätä saattaa vielä ehkä joskus tarvita"- kama oli säilötty hyvin tiiviiksi lattiasta kattoon ja vintin päästä päähän ulottuvaksi kokonaisuudeksi, ja saatu muistuttamaan majavan kyhäämää patoa, josta ei ihan heti vesi läpi lirise. 

Kamala homma, monen monituista iltaa tuota tyhjennystä teimme. Parisen kymmentä kukkurallista peräkärryä sitä roinaa poltimme, ja polttopuiksikin osa päätyi. (Vielä olisi 1/3 vintistä tyhjentämättä, talkoisiin saa ilmottautua.;) 

Mutta kai tuollakin roinalla oli hyötynsä. Ei ollut reiällisestä katosta vesi tuon padon läpi lirissyt. Katto oli vuotanut, mutta vintin lattia, aitan välipohja, oli pysynyt kuivana ja lahoamattomana. Kiitos vain majavien!

Tässä vaiheessa homma jo hyvässä vauhdissa, vintin päästä näkee toiseen päähän.

Olisko joku tarvinnut näitä?

..tai näitä? Harmi, sillä menivät jo nuotioon!

Sitten ajankohtaisempiin asioihin.

Huomenna on kauan odotettu, paljon pelätty, silti yllättäen ilmaantunut neuvottelu kunnan virkamiehen/sten kanssa. Aiheena on Talvitien tontti, sen kohtalo ja tulevaisuus. Samalla on  neuvottelupöydällä myös meidän tulevaisuus ja Kaitalan tulevaisuus. Kysymyksinä mielessä pyörii mm. saako tontille vielä rakennuslupaa, onko kunta innokas ostamaan tontin, käyttääkö pakkolunastusoikeuttaan, korvaako tonttiin käyttämämme varat, kohteleeko meitä inhimillisesti, onko Kaitalan remonttiin rahaa sen verran kuin olimme laskeneet, vai paljon vähemmän.

Pelkona on, että huomisen jälkeen ollaan muutamaa rahaa köyhempiä kuin ollaan ajateltu. Että tontin arvosta ollaan kunnan kanssa täysin eri mieltä. 

Tänä iltana kunta tuntuu isolta, epäreilulta mörökölliltä, joka saattaa hiippailla meidän pienten ihmisten säästöpossulle, pistää veitsen lovesta sisään ja tyhjentää sisällön omiin taskuihinsa ja sitten nauraa kihertäen luikkia pakoon. Viime yönä kirjoittelin mielessäni lehti-ilmoitusta, jossa kerroin, miten meidät on ryöstetty kunnan toimesta. Varastettu summa oli suuri, mutta poliisikaan ei voinut auttaa, kyseessä kun oli aivan laillinen teko. 

Nyt vain toivotaan, että pelot osoittautuvat edes osittain turhiksi. Että inhimillisyyttä on vielä virkamiehilläkin jäljellä. Että Kaitalan remontti saisi jatkua suunnitellusti. Että tonttiasia saadaan pois päiväjärjestyksestä ja valvottamasta. Että huomenna paistais aurinko. Ja mörökölli pysyis luolassaan. 

Pitäkää peukkuja!