torstai 26. marraskuuta 2015

'

Kaitalassa kahlataan lastujen ja purujen seassa. Välillä siivotaan, tunnetaan olo hetken verran innokkaaksi, että eiköhän tänne voisi jo muuttaa, ja sitten taas sitä möyhöä kertyy jostakin. :) Sotku pitää jalat tiukasti maassa ja mielen malttavaisena. 

Lastut ja möyhöt ja muut ovat olleet peräisin erilaisista lauta-asioista. Kattopaneeleiden työstö tuotti läjäpäin herkullista sytykemateriaalia, joka kerättiin osittain talteen. Meillä oli varastossa viime kesänä kenttäsahalla sahattua mäntylautaa. Siitä haaveilimme saavamme samantyylistä kattopaneelia, jota olimme kesällä Stundarsin museossa ihastelleet. 

kuva Stundarsista
Mieheni kun on kova toteuttamaan haaveita, otti hän oikeanlaiseksi teroitetun käsihöylän käteen ja alkoi höyläämään. Siihen sen piti jäädä, kun ei ollut jyrsimeen reunan helmen tekemiseen tarkoitettua terää, terän tilaaminen tai teettäminen tuntui vähän ylimääräisen työläältä ja hintavalta hommalta. No, lähimmästä rautakaupasta v-uraa tekevä terä jyrsimeen, ura laudan reunaan ja reunan pyöristykset vielä käsihöylällä. Siinä oli helmi paneelin reunassa. Helppoa kun sen osaa, tai paremminkin viitsii. 




Kun paneeleita oli aimo pino valmiina, hain minä Sateenkaariväriltä öljytemperamaalia. Ensimmäisen kerroksen maalasin sävyttämättömällä maalilla, mutta koska jälki oli niin puhtaan valkoista, sekoitin toiseen kerrokseen keltaokraa. Ihanan helppoa maalia oli tämä maalata! 




Tällä erää tehtiin vain saliin tulevat kattopaneelit. Täytyi siirtyä salin seinien pariin, ja takaisin lattialankkuista tuttuun maailmaan. Salin seiniin meillä tulee ikkunoiden alareunaan ulottuva vaakapaneeli. Materiaalina on sama kuin lattiassa, leveä lankku, kolme päällekkäin. 

Vaikeaa oli miettiä mitä salin seinille halutaan. Tässä vaiheessa jätämme hirsiseinän näkyviin, mutta jotenkin se tuntui liian arkiselta. Ja koska tila on niin suuri, ajattelimme, että pelkät tasaiset seinätkään eivät tähän huoneeseen sovi. M oli puhunut haluavansa peilipaneelit, minä taas en niin kruusaillusta innostunut. Kai tämä oli joku välimallin kompromissi. Mutta   tämä kompromissi vaikuttaa oikein lupaavalta. 



Tällä rakennustyömaalla on ollut aika monta erilaista kettiöviritelmää. Tässä viimeisin, joka on tosin jo syrjäytetty ihka oikealla jääkaapilla. Mutta ihan hyvin toimi tämäkin. Ei vain saa olla kovin vaativaa emäntää paikalla. 




Leppoisaa loppuviikkoa!


4 kommenttia:

  1. Tehän edistytte hurjalla tahdilla!! Ihanaa, kun saa seurata tätä, tästä tulee niin kaunis koti ja kaunista on jo nyt. Muistan kyllä hyvin vielä tuon tunteen, kun saatiin lattia ja katto. Voi että, kun yhtäkkiä tiloista tuli oikeita huoneita. Söpöläinen tuo pieni apulaisenne, tomerasti mukana työn touhussa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edistyksen syynä oli aika vahvasti miehen viisiviikkoinen isyysvapaa ja koko perheen "asuminen" rakennuksella sen ajan. Aamusta iltaan päivä on huomattavasti tuotteliaampi kuin pelkkä ilta tavallisten töiden jälkeen. :) Mutta arki töineen on taas palannut ja tahti hidastunut.
      Apulainen on kyllä aivan ihana ja huvittava, välillä niin rasittavakin. Katsoo mitä vanhemmat tekevät ja matkii perässä. Riverauta, maalipensseli maaleineen, vasarat ja sahat ovat jo tuttuja juttuja. Käyttökohteet eivät aina niitä suositeltavimpia. Mutta eipä ole peukalo keskellä kämmentä sitten aikuisena jos samalla tyylillä jatkaa. :)

      Poista
  2. Oi ei, miten ihana kuva tuo viimeinen <3 Olemme vasta aloittelemassa omaa pitkää rakennusprojektiamme ja vauva tulossa. Välillä jännittää jo etukäteen, että kuinka raksa soljuu eteenpäin, kun on pieni tenava matkassa mukana. Näitä blogeja lukemalla tulee rauha - kyllä se siitä ja lapsikin saa varmasti hauskoja muistoja rakennusajasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! :)
      Hyvin se rakentaminen varmasti soljuu vauvankin kanssa. Tai ainakin meillä on mennyt uskomattoman sujuvasti. Vaatii varmasti jonkinlaista erityisasennetta ja tietynlaista sopeutumista erityisesti vanhemmilta. Mutta kun se lapsi on siinä alusta asti mukana, niin väkisinkin kasvaa siihen elämäntyyliin aika luontevasti. Eikä tiedä paremmasta. :D
      Helpointa oli mielestäni vauvavaihe kun lapsi nukkui pitkiä päikkäreitä parhaimmillaan kolmet/pvä. Vaikka mies oli töissä, pystyin minä ne ajat käyttämään hyödyllisesti rakentamiseen/siivoilemiseen/raivaamiseen. Nyt kun lapsi on 1,5v, leikkii hän puupalikoilla ja ruuveilla ja työkaluilla sen verran hyvin että aikaa omalle tekemiselle jää entistäkin enemmän. Toki täytyy myös hieman tarkkaavaisempi olla kun lapsen reviiri on vaunukoppaa laajempi. :)
      Siis onnea, tsemppiä, innokkuutta ja luovuutta teille vauvan kanssa rakentamiseen!

      Poista